Makkaraa markalla

Päivän löydöt!

Kyllä ei saa olla kiire köyhällä. Kolusin kolme kauppaa ja aikaa meni kaksi tuntia. Ensin kaasutin Lidliin koska kaikki köyhäthän käy siellä, sen tiedän. Ja kyllä kannatti, HK:n blöö oli tarjouksessa 1,59 kappale, ostin hurmiossa kolme lenkkiä. Sorruin ostamaan myös tarjouksessa olevia karjalanpiirakoita ja tummaa makaronia jättipussiin kun halvalla sain. Seuraavassa kaupassa oli tarjouksessa nakit ja kohta päiväyksen menettävä Lättä-margariini. Voi onnenpäiviä!!! Ostin aika monta, kuten kuvasta näkyy. Teini kyllä yritti kotiuduttuani saaliin kera ulista jotain ruokamyrkytyksestä, mutta hui hai, kuka niistä murehtii.
Hedelmät oli tosi kalliita joka kaupassa, mutta ahkeruus palkitaan ja löysin Prismasta tarjous-appelsiineja, vain 0,99 senttiä kilo. Ostin aika monta. Aika tyhjät hyllyt oli joka kaupassa, mistä lie johtuu. Pauli-Anterokaan ei saanut Prismasta maksaa eikä naudan sydämiä, joka on sen ehdoton herkku ja onneksi halpa sellainen.
Nyt on hyvä mieli ja kamala nälkä, menen järsimään saalistani.
Täytynee tottua ajatukseen, että nykyään sitä saa tajunnan rajoja riipivän onnentunteen tarjous-lenkistä..

Tilinteon hetki.....

Ou jee, nyt sitten on tammikuun yhteenvedon aika eikä oikein hyvältä näytä. Ihan ollaan possuna mässytelty ruokaa, ruokakulut oli koko kuukauden ajalta 410 euroa. Aivan liikkaa.
Bensaan oli kulunut 71 euroa ja kaikkeen muuhun sitten 163,50. Tämä "muu" pitää sisällänsä lääkkeet, vaatteet, astiat jne. eli ei siis mitään tolkutonta törsäystä tuolla saralla.
Mutta tähän ruokapuoleen tartun tiukasti heti ja nyt! Olenkin tässä lähdössä kauppaan täyttämään tyhjyyttään ulvovia kaappeja ja nyt se pihistäminen on aloitettava. Tulta päin toverit!
Sen verran jo vertailin hintoja, että se kalliin pussipuuron latkiminen loppuu just nyt, paljon halvempaa on ostaa ryynipaketteja ja keittää kattilassa puuroa vaikka se vähän aikaa viekin. Tässä ollaan oltu niin urbaaneja ja laiskoja ettei muka millään ole jaksanut aamulla kun juuri sen veden kiehauttaa ja rapistella puuropussin sinne sekaan. Taivaan kiitos teini tykkää ihan oikeasti lauantaimakkarasta ja minä en tarvitse makkaraa ollenkaan, joten siinä säästetään. Maidot on kalliita kun kumpikin joutuu juomaan laktoositonta, mutta kyllähän aikuinen ihminen aika vähällä maidolla tulee toimeen, vai häh?
Juustot saa myös jäädä kauppaan, ne on ihan kamalan kalliit ja kahviksi saa kelvata Pirkka, kuka kaipaa jotain Juhla-Mokkaa......
Viiksi-tohtori neuvoi tv:ssä leikkaamaan kuponkeja ja muuan muori amerikoissa säästi huimia summia ruokaostoksilla kun kipitti kuponkikansion kanssa kaupasta toiseen, mutta se oli siellä maailmalla. Meillä ei ole kuponkeja, on vaan etukortit. Minullakin kahteen eri kauppaan, vaikka kyllä nyt olisin valmis askartelemaan oman kansionkin.
Alan nyt laatia kauppalistaa ja tulevan viikon ruokalistaa, koska niin kannattaa tehdä. Ja syön massun täyteen ja hieron sokeria ikeniin ettei kaupassa ala himottaa herkut ja kaiken maailman turhuus.
Palaan tapahtumapaikalle hetken kuluttua ja katstoaan sitten mitä kaupasta mukaan tarttui ja MITÄ SE MAKSOI!!

P.S Sitäpaitsi Mazda-vanhus yskii ja ynähtelee edelleen uudesta akusta huolimatta, toivottavasti se ei kehrää mitään kovin kallista vikaa itseensä.......

Sunnuntaina saa syödä ja nukkua

Eilen jouduin ostamaan autoon uuden akun, maksoi 76 euroa. Tilipäivä on vasta maanantaina, joten sunnuntai-aterian oli parasta olla halpa, tällä kertaa ilmainen. Äiti-armas tuolta maalta laittoi meille poronlihaa ja itse tekemiään rieskoja, nam! Siihen vain vähän possua kaveriksi ja lihat uuniin muhimaan, porkkanoita pataan sipulin kera mauksi. Jo vain se oli pottujen kans oikein makoisaa ja sitä syödään myös huomenna. Koiramme Pauli-Antero tykkää kotikeitoksista kun niitä nappuloiden sekaan hämmentää, mössäsin pottuja kera liemen ja läskipalojen myös Paten kuppiin ja kyllä kelpasi. Huomasin Lapin-Kansasta muuan päivä leivän leivontaohjeita ja tekaisin tuossa näkkileipää. Minulla kun ei vatsa kestä hiivaa ollenkaan, joudun ostamaan hiivattomia leipiä ja ne on kalliita. Mutta nämä näkkärit oli oikein edullisia, vehnäjauhoja, ruisjauhoja, vettä ja suolaa ja 100 g rasvaa, siinä se! Olivat jopa hyviä, teen kanssa oikein herkkuja. Suosittelen.

Näkkäripipareita

Kirpputorille en mennyt tänääkään, olinpa urhea! Ne ovat nimittäin minun suurin ja varmasti kallein paheeni.
Ostelen vaikka mitä tarpeetonta tavaraa ja vaatetta kun on niin HALPAA!  Kaapit pursuaa vaatteita, uusia en tarvitse eikä tänne asuntoon mahdu enää yhtään roinaa. Olen joskus laskeskellut, että jos ei olisi mahdollista pyykätä, selviäisin vaatevarastollani ja hyvällä mielikuvituksella varmasti ainakin kuukauden ja saisin vaihtaa vaatteita joka päivä.
Viisainta on pysyä kaukana kirppareista, koska olen heikko ihminen enkä mahda itselleni mitään siinä vaiheessa kun olen siellä tavaroitten keskellä. Marttojen neuvoa noudattaen en mene myöskään kauppoihin joissa myydään muutakin kuin ruokaa. Etten sorru jonkun alennusrekin kohdalla. Täytyy löytää vielä mahdollisimman tylsä ruokakauppa jossa ei ole myynnissä mitään houkuttelevia herkkuja, ihan vaan peruspurtavaa.
Kirppari-himotus iskee aina sunnuntaisin klo 12 ja jos selviän kolmeen asti olen selättänyt himon.
Siispä pakko keksiä tekemistä. Onneksi  ystävältäni joululahjaksi saama viikonlopun Hesari jysähtää luukusta juuri puolenpäivän aikoihin joten siinähän sitä aikaa saa kulumaan jo tunnin. Paulin lenkkeilyä, leipomista ja pitkiä puheluita, kyllä se siitä....... ja taas meni yksi sunnuntai!

Pauli-Anteron keksitkin pienenee päiväpäivältä, ei oo kiva...

Minne kaikki rahat oikein katoaa?!!

Minua vainoaa ikuinen köyhyys! Kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla edes vähän rahaa, käyttörahaa, säästämisestä en uskalla edes haaveilla. Ei ole. Minulla on kuitenkin vakituinen kuukausipalkka, ei opintolainoja tai muitakaan lainoja joten kai sitä rahaa pitäisi olla. Tosin maksan tällä hetkellä kahden ihmisen normaalit arjen kulut näistä yhden ihmisen tienoista ja ajelen autolla, jota ilmankin tulisin toimeen. Sen käsitän, että autohan on ihan karmea raha-syöppö, mutta voi miten mukava.  Päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja vuosi kun vaihtui yhdeksitoista, aloin kirjata ihan kaikki ostot ylös pieneen kirjaan. Siis aivan kaiken, jopa sen 20 senttisen jonka laitoin parkkimittariin. Nyt se sitten nähdään minne katoaa maallinen mammona. Maanantaina on sitten ensimmäisen yhteenvedon aika, minkä verran meni rahaa ruokaan, mitä bensaan ja mitä johonkin muuhun.
Kun olen tuloksesta toipunut, on korjausliikkeen aika; alkaa karmea karsinta!!

Yksin ei ole mukava murjottaa, joten otan ilolla vastaan säästövinkkejä ja kommentteja leväperäisestä rahanhaaskauksestani. Sen jo tiedän että ruokaan meillä menee huikeat 400 euroa kuussa, ei naurata yhtään.