Tili tuli, tili meni, mutta minkäs teet....

Kyllä se nyt vaan niin on, että ei ne ruokakulut paljoa pienenneet vaikka kuinka pihistin. Helmikuun ruoka-ostoksiin oli mennyt 394 ja 9 senttiä päälle. Eikä todellakaan ole maiskuteltu mitään hanhenmaksapalleroita.
Olen jopa sitä leipää leiponut itse enemmän kuin koskaan aikaisemmin, joten ei ole mennyt rahaa siihenkään juuri mitään. Bensaan oli mennyt 130 euroa, mutta helmikuussa tehtiin se pohjoisen reissu, joka tammikuussa jäi tekemättä, joten 60 euron ero viimekuuhun selittyy sillä. Voisikohan Mazdan ohjelmoida kulkemaan vaikka ruokaöljyllä tai hakkeella? Siinähän sitä olisi keksijöille haastetta.
Mutta navetta-osioon, siis sarakkeeseen "Muu" ei tullut nyt ostoksia kuin reilun kolmenkympin edestä, siitä olen ylpeä kuin mummo tekohampaista. Vähänkö olen saita!!  Tässä kuussa oli paljon typeriä laskuja, isoja typeriä laskuja, kuten nyt kotivakuutus ja sähkölasku. Uh-huh, niihin menee rahaa aivan liikaa. Teinillä on kohta synttärit, taidan virkata lahjaksi nenänlämmittimen kun oli justiinsa se pitkä pakkasjaksokin, se saattaa  vielä uusia. Ja itse tehty lahja, sehän se vasta onkin jotain.

Kuinkas sitten kävikään....

Tästä se alkoi......

.....tänne se katoaa

Ai jai-jai, minä olen heikoista heikoin ihminen!! Annoin sarvipäälle pikkurillin lisäksi molemmat jalkanikin ja kirmasin riemusta kiljuen kirpparille. Ja hankin mekon, vaateen siis, aivan niin. Se niistä pyhistä puheista ja suurista lupauksista. Ilmankin olisin tullut toimeen ihan hyvin, mutta oli se niin KÄYTÄNNÖLLINEN, ihan TYÖVAATTEEKSI sen hommasin. Sitäpaitsi se oli lahja, kun kerran muru sen minulle maksoin. Ja kaikestahuolimatta täysin turha. Mutta kyllä siitä löydöstä hyvä mieli tuli, sitä en voi kieltää ja aivan varmasti käytänkin sitä. Sitten seuraava synti; olen mässytellyt oikein olan takaa koko viikonlopun. On kadonnut kitusiin niin suklaa-kakkua kuin broileria, työn alla on on juustokakun tuhoaminen, ei kestä kauaa, voin vannoa.

Olen sentäs valmistanut kaiken ihan ite (seissyt tuntitolkulla keittiössä jalat lintallaan), muru on kiitettävästi osallistunut kustannuksiin, joten ei budettikaan ole pahasti persiillään. Nyt taas jaksaa aloitella arkea maanantai-makkaran voimalla, sitä on pakastin pullollaan. Ja hui kamalaa, huomenna on taas tilinteon hetki ja vedetään summaa viivan alle.

.....ja tässä seuraa jatkoa

Kaksi kalaa ja viisi leipää

Nyt on viikonloppuna taas kaikki yhes koos ja minä, joka kauhanvarressa pääsääntöisesti keikun, olen miettinyt pääni puhki menyytä. Sitten läsähti luukusta tarjouslehtisiä kaksin kappalein ja taas ihan nauratti.
K-kauppa se tarjosi taas HK:n blöötä, kahvia ja paljon muuta tarjoushinnalla, no meillä syödään jauhelihaa toisena päivänä ja toinen on vielä harkinnassa. Se on kyllä petollinen tuo lenkki-tarjous, sitähän ei voi vastustaa. Minulla on silmätkin siniset kuin lenkin logo, varreltani olen yhtä tasapaksu ja luonne on kiero kuin lenkin kylki.
Siis ihminen on sitä mitä hän syö......
Teini haaveilee tasaisin väliajoin muutosta omaan asuntoon ja nyt on taas tullut se hetki. En käy makaamaan kynnykselle tai roiku puntissa kiinni. Tosin hänellä on otsalohkon kehitys vielä pahasti kesken ja kehittymättömässä otsalohkossa asustaa kehittymätön harkinta.( Kirjoitti joku muukin viisas tässä taannoin ja omaksuin tuon heti käyttööni). Mitä järkeä sinne omaan kämppään on nyt singota kun on kirjoitukset menossa ja armeija edessä? Ei ymmärrä vanha muori ollenkaan, mutta minä en kuulemma käsitä. En kai sitten.
 Ehkä minun lohkoni on jo alkanut surkastua ja olen teinin kanssa samalla viivalla tai jopa sen alle. Mene ja tiedä.
Minullapa on taas uusi leipäresepti, vähän semmosia teeleivän tyylisiä läpysköitä ja oikein olivat hyviä. Niin hyviä,että pistelin poskeeni melkein kaksi pellillistä eilen illalla. Niihin tuli vehnäjauhoja,grahamjauhoja, maitoa, öljyä ja suolaa. Helppoa ja hyvää, nami  maiskis, teen heti huomenna niitä lisää.

P.S Olen kehunut miestäni oikein lehdessä, joten odotan ylenpalttista hellyyttä ja palvomista koko viikonlopun ajaksi ja vähän sivu siitäkin.....

Kaikki joukolla louhimaan

Ai hurja!!!

Jos hommaiskin uuden, rahakkaamman ammatin niin eipä tarvis lenkkiä järsiä. Oliskohan kaivoksella hyvä liksa? Nythän on nimittäin niin, ettei mikään mahti maailmassa enää estä meitä daameja rynnimästä louhintakoneen kahvoihin. 1990-luvulle saakka oli olemassa kielto, ettei naisia kaivoshommiin saanut ottaa, mutta minnepä sitä ei tätänykyä pääsis. Kielto on kumottu ja nyt meitä suorastaan vongataan ajelemaan louhintakoneita ja mitä lien maansiirto-trukkeja. En nyt ole aivan varma haluaisko ne juuri minut sinne, voi olla että ei. Saattaa olla, että louhisin vähän muutakin kuin sitä mitä piti. Sitten siellä on kuulemma sellaisia isoja vehkeitä, jolla siirreellään suuria määriä lohkareita, olisko ne olleet jotain tumppereita vai tomppereita. Herra varjele ketään päästämästä minua sellaisten rattiin, siinä ei säästys tuholta kukaan. Mutta minusta voisi olla jotain muuta hyötyä, sellasissa hommissa jossa en ole hengenvaarallinen kenellekkään.....no voisin vaikka mopata....tai jotain.
Mutta ehdottomasti hyvällä palkalla, sehän on vaarallinen ympäristö moppailla. Siitä vois maksaa vaikka vaarallisentyönlisää, sillä ahnehan en ole. Muutaman tonnin korotus nykyiseen palkkaan riittää ja se ei ole paljon se. Täällä olen, tarjouksia vastaanotetaan.

Liivit jos toisetkin

Huh-hah-hei ja rommia pullo! Tein löytömatkan oman sisimpäni uumeniin...no ei vaineskaan vaan sukelsin vaatehuoneen syvyyksiin talikko kourassa ja siellä sitä olikin vaikka mitä jännää. Erilaisia jumppahousujakin löytyi vaikka kuinka monet, oli pitkällä lahkeella ja pätkällä lahkeella,lahkeettomia ei onneksi löytynyt.
Kaikenmaailman toppeja ja tunikoita oli vaikka muille jakaa, monta sellaista joita en muistanut olevankaan.
Kannatti herätä!  En ole käynyt vaateostoksilla moneen moneen kuukauteen, kun minulla on se kirppari-lakko eikä kyllä ole tarvetta mennäkkään. 
Lajittelin kaikki oikein hienoihin pinoihin, tähän tyyliin; nämä on kesävaatteita, nämä on jumppavaatteita kun nämä on taas juhlakäyttöön. Kyllä tuli siistiä. Tiedän senkin, että viimeistään kahden viikon päästä vaatehuone näyttää hunnilauman hurupaikalta, mutta se on sen ajan murhe.

Mitä maksaa kilo maksaa......

Mitä tämä maksaa?

Hesarissa oli juttua siitä kuinka näin vaalien alla poliitikot hullun lailla pänttäävät elitarvikkeiden hintoja, jotta ne sujuvasti osaa jos joku toimittajan-typerys sellaista kysyy. No monikohan ihan tavallinen tallaaja tietää mitä maitolitra maksaa tai kilo sika-nautaa? Me sentinsäästäjät sen kyllä tiedämme, tiedämme jopa sen missä kaupassa se on halvinta, mutta jos rahoja ei tarvitse niin kauhea tarkkaan laskea, niin tuskin se kiinnostaa.
Jos on kiireinen perhe, jossa vanhemmat sukkuloi uraputken pyörteissä ja sitten pitää vielä harrastaa, niin näinköhän jää aikaa etsiä tarjouksia ja laskea mikä ruoka tulee edullisimmaksi. Ja miksi pitäisikään kun ei ole pakko. Silti se vähän hävettää jos ruokaan tulee tuhlattua ihan ylenpalttisesti täyttäen toisesta päästä jäteastioita. Koska kyllähän kaikki sen tietää, että paskaan tässä hukutaan jos ei yhtään jarrutella. Ei ole jälkikasvulla paikkaa missä harrastaa. Minuahan nyt ihan poskettomasti kiinnostaa mitä muilla menee ruokaan rahaa, mutta yllätys, yllätys, kukaan ei kerro! On sellaisia ympäripyöreitä vastauksia, että "en nyt oikein tiedä.....aika paljon varmaan....en ole koskaan laskenut". Minäkö tässä nyt vain yksin lasken! Kun tätä kotona ääneen ihmettelin, niin teini tuumasi, että tunkeudun ihmisten yksityisyyden alueelle. Enhän minä tuloja kysy tai seksin määrää!!
Kaikilla on kuitenkin lompakossaan jonkun kauppaketjun etukortti jolla kerrot kauppaketjuille ihan kaiken kuluttamisestasi, niin että se siitä yksityisyydestä.
Mutta kai se on vaan mukavampi kertoa  noin kasvottomalla tasolla kuin minulle suoraan. Minä vaan tahtoisin tietää sen vuoksi, että osaisin suhtetuttaa omaa kulutustani. Tai sitten olen vain utelias possu, mitä se minulle kuuluu. Huolehdi vain omista pöperöistäsi. Silti uskon vertailun voimaan ja yleisen keskustelun herättämiseen, joskus jos ei niin kamalasti suojella sitä omaa reviiriä, niin voi tulla esille seikkoja jotka auttavat arjessa. Ihan peace-meiningillä.

Ja rukouksiini on vastattu..

Ystäväni tuli kyläilemään ja toi tulleessaan Kodin kuvalehden, jossa (kas vain!) kolme perhettä kertoi ruokailutottumuksiaan ja paljonko heillä kuluu viikossa rahaa ruokaan. Vain yhdellä perheellä oli pieni lapsi, muut olivat lapsettomia pariskuntia. Yhdellä pariskunnalla meni 120 euroa ja lopuilla 140 euroa viikossa.
Siis vähän enemmän kuin meillä, ainakin tällähetkellä. Johan alkaa tulla perspektiiviä.
Sitten siellä lehdessä neuvottiin, kuinka teet itse perunamuusin. No hei ja haloo!!!! Johan nyt muusin osaa hurauttaa kuka vaan.
Olen ollut taas ihan intiaani ja kirjoitin kirjeen, juu-u, sellaisen ihan perinteisen paperiversion, kuori ja kaikki.
Huomenna lähden sitten sitä postittamaan, kumpaankohan se pitää pudottaa, siniseen vai oranssiin laatikkoon? Luojan kiitos ei ole enää kolmatta vaihtoehtoa, pitääkö kaikki tehdä niin monimutkaiseksi, kysyn vaan. 

Kuittimaakari

Olen viettänyt perjantai-iltaa ihan villisti; erottelin kauppakuiteista kaikki ruokaostokset eri sarakkeisiin ja laskin sitten paljonko rahaa on kulunut mihinkin. Tällä hetkellä ruokaan on mennyt 260 euroa ja vielä on reilu viikko kuukautta jäljellä. Meillä on tosin pakastimessa vielä aineksia ainakin viideksi päiväksi, joten voi olla, ettei 300 euroa paljoa ylity. Olen siis onnistunut vähän nipistämään ruokakuluissa.Kuitteja plärätessäni ei lopputuloksena ollut mikään veretseisauttava ylläri, että noinko paljon meillä menee rahaa vaikka leipään. Kyllä se oli minusta ihan kohtuuostoksista kertynyt tuo 260. Pauli-Anteron ruokiin oli mennyt vähän normaalia enemmän, koska tässä kuussa piti täyttää sen kuivamuonavarastot. Maitoon menee aika paljon euroja, mutta siitä minä en luovu eikä teininkään ole syytä. Minun vanhenevat luut tarvitsee maitoa uhkaavan luukadon vuoksi ja teinin luut tarvii vielä rakennusainetta.Teinihän mässyttää toki lisäksi vielä jugurttia, mutta minä en syö edes sitä. Eilen kerroin lehdessä olevasta jutusta, jossa mm. muuan perheenäiti kertoi omista kulutustottumuksistaan ja heidän nelihenkisellä perheellä ruokaan meni 800 euroa/kk. Minusta aika paljon, kun lapsetkin oli aika pieniä. Senhän kaikki tietää että varsinkin teinipojat syö seinätkin ympäriltään, tytöistä minulla ei ole kokemusta.
Olen muuten "valjastanut" miesystäväni mukaan tähän projektiin, hän kun edustaa sitä lajia ihmisiä jotka eivät heitä ruokaa roskiin eikä se nyt muutenkaan ole mikään kulinaristin ruumiillistuma. Joten pysin häntä keräämään ensi kuun alusta kaikki kauppakuitit talteen ja sitten minä syynään ja vertailen niitä omiini. Mies kyllä arveli, että voi käydä niin että hän pihistää nyt kun tietää mihin kuitit päätyy. Se kyllä huomataan, ihan turha yrittää, on tässä vuosien varrella sen verran tullut sen  ahmimista kateltua........

Taidan tässä heittäytyä ihan hurjaksi ja päättää tämän sähäkän perjatai-illan tiskaamalla.

Minä ja Wagner

Tänään sitten on Kuningaskuluttajassa juttua siitä, miksi sitä ruokaa menee niin paljon roskiin. Se pitää ehdottomasti katsoa. Siinä kuulemma sinkku ja lapsiperhe seuraa kuinka paljon sitä ruokaa hukkaan heitetään ja miksi näin. Itse en selvinnyt sitten sinne lauantaihin asti kun loppui maito, pakko oli hakea lisää. Maksoin ostokset kyllä bonuspisteillä, joten konkreettisesti en rahaa käsitellyt. Enkä ostanut turhuuksia. Valitsin käytävät niin, ettei tullut turhia houkutuksia, mutta siitä huolimatta keräkaalta punnitessani huomasin syrjäsilmällä, että kodintekstiilejä oli puoleenhintaan ja yhdessä rekissä roikkui kiva T-paita. En tutkinut asiaa tarkemmin, en uskaltanut. Lehdessä kysyttiin tänään, että mistä julkkikset eivät säästä ja mistä taas voi säästää. Toinen (mies) ei säästänyt intohimoisesta ratsastusharrastuksestaan, mutta asumisväljyydestä oli valmis joustamaan. Asui yksin yksiössä eikä perustanut uutuus elektroniikasta eikä hienoista autoista. Luomua tahtoi syödä aina vaan ja ostaa laadukkaita vaatteita. Niistä ei luovu. Perheellinen rouva taas luopuu kyllä ulkomaanmatkoista ja sisustaminenkaan ei niin kiinnosta, mutta laadukkaat vaatteet niin vapaalla kuin harrastuksissa oli ihan must ja laadukas ruoka oli myös tärkeää hälle.  No mistäs sitä itse ei ole valmis luopumaan......ruoka on kyllä hyvää, mutta ei sen tarvitse luomua olla. Kampaajalla on kiva käydä kolme kertaa vuodessa ja liikuntaharrastuksesta en enää luovu minäkään kun sen kerran löysin. Mutta minä käyn kaupungin halvimmalla salilla ja jumppaan vanhassa siivouspaidassa. Sisutamisesta olen luopunut jo syntyessäni, kalliit meikit, ihorasvat ja sen semmoiset naiselliset härpäkkeet ei kiinnosta. Eikä korut, minua ei kannata ryöstää. Puhelin on aina ollut toisen vanha ja autohan on ikivanha. Siitä en kyllä luovu kuin pakon edessä. Tv-luvasta voisin luopua ihan tosta vaan, ei tulis ikävä.
Telkkarikin on sitä vanhaa putkimallia enkä edes halua sellasta lättänää. Pannarista en luovu ja sitä alankin ihan kohta paistella, taikinaa turpoaa jo. Työkaveri totesi tänään, että minulla ja Wagnerilla on paljon yhteistä, niinkuin nyt tuo itse tehty näkkäri. Wagner oli antanut sille nimeksi "Kansakunnan moraali" ja sitä se sitten nakersi. Omani on vielä ristimättä. Ja mitä muuta yhteistä minulla ja Wagner-possulla on, sitä en halua edes tietää........

Läskiä lotinaa

Maitoa ja makkaraa........

Jos tahtoo olla hoikka ja sulavalinjainen, täytyy syödä oikein ja se vasta kallista lystiä onkin. Et saa syödä hiilihydraatteja, eli unohda leipä, peruna, riisi ja makarooni näin nyt alkuunsa ainakin nämä. Et saa mässyttää voita tai margariinia, vaan kypsennä ruokasi jossain kylmäpuristetussa öljyssä. Kallista.
Makkara on ihan hyi-kamalaa, etkä herkuttele ainakaan lätyillä, pannarilla tai hiivapullalla ja leivokset on ihan myrkkyä. Punainen liha mätänee elimistössä ikuisuuden, hyi hyi. Pitää syödä marjoja (ahkeralle ilmaisia), salaattia(törky kallista!) ja höyrytettyjä vihanneksia. Ainakin näitä. Sitten pitää syödä kalaöljykapseleita, magnesiumia, kalsiumia, D-vitamiinia, E-vitamiinia, B-vitamiinia ja ties mitä.
Minut on niin moni pilleri-kauppias kampittanut ja siinä selän päällä istuen kertonut kaikki tuotteensa hyvät puolet, etten usko enää ketään. Kaikilla niillä on hurjasti hyviä puolia ja ilman et tule toimeen. Puppua,sanon minä. Siihen uskon, että syö vähemmän, liiku enemmän. Sama juttu kuin; syö vähemmän, tienaa enemmän.Ja kerronpa vielä senkin, että todistettavasti liikkua voi kyllä ihan sujuvasti ihan tavallisessa T-paidassa, ei tarvitse ostaa sitä 40 euron paitaa.
Miten sitä pienituloinen äiti ruokkii katraansa noilla terveysohjeilla, kysyn vaan. Kyllä se on tarjous-lenkki ja sikanautajauheliha millä tämä maa marssii ja siihen sitten pottua päälle. Marjat soi syödä piirakoissa ja se vielä maistuukin hyvälle. Jos minä narskuttelisin vain höyrystettyjä vihanneksia ja salaattia, vielä ilman leipää, niin nälkään nääntyisin. Sen lisäksi olisin aivan helvetin pahalla päällä. Mutta mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle, olipa sitten kyse kukkarosta tai vyötäröstä, sama tulos.

Strömsössä

Hain juuri kirjastosta Taina Kinnarin kokoaman kirjan "Ei mennyt niinku Strömsössä" ja sen lisäksi, että sain hyvät naurut niin kummasti se vaan lohduttaa kun ei kaikki muutkaan ole niin kauhean taitavia.
Erityisesti mieltäni lämmitti erään äidin tarina (sivu 30) jolla ei mennyt piparitalon rakentelu oikein putkeen. Että joku toinenkin voi olla aivan yhtä kärsimätön söhlä kuin minä, en ole siis maailmassa yksin vikojeni kanssa.Myös "barbikakku" sivulla 105 oli hauska, ei tullut barbille kakkuhelmaa kun kakkua riitti vain barbin sääreen saakka.
Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille.
Enpä muuten ole ostanut vielä MITÄÄN tällä viikolla. Tavoitteena olisi päästä lauantaihin ilman lompakkoa, ilman kerjäämistä, uhkailua tai varastamista.
Sitäpaitsi Anttilassakin on nyt niin pimeetä, ettei uskoiskaan. Minä en mene. Mutta kuten huomaatte, tiedostan kyllä kaikki sudenkuopat. Silmäilen salilta kävellessäni kauppojen ikkunoita ja tiedän melko tarkkaan missä on alennusmyynnit tai loppuunmyynnit. Seppälään minulla on jopa lahjakortti, mutta en ole uskaltanut vielä mennä sinne, koska monta muuta houkuttelevaa kauppaa on siinä matkan varrella. Ehkä jonain päivänä tunnen vastustuskyvyn olevan kyllin suuren.

Karvat rehottaa

No nyt meinasi kyllä aamulla mennä kahvit väärään kurkkuun kun luin Lapin Kansasta säästövinkkejä, kestotuotteet oli teema. Siinä kolme äitiä kertoili kuinka he käyttävät kestotuotteita, kestovaippoja (ne ymmärrän, juu), kuukuppeja (yök..en lämmennyt) ja sitten tämä yksi äiti kertoi tekevänsä itse pikkuhousunsuojat ja tupsuttelevansa naamaansa vanhoilla sukilla!!!! Nyt meni yli ymmärryksen. Kaikki kunnia vaan heille jotka jaksaa ommella kaikenlaista vanhoista pyyhkeistä ja ties mistä, mutta en minä kyllä ala naamaani hinkkaamaan sukilla. Ja miten ne pikkuhousunsuojat muka pysyy paikallaan, kysyn vaan.
Jos tätä linjaa jatkaa, niin sittenhän ei tarvita esim vessapaperia laisinkaan. Sitähän voi suihkulla huljautella pyllyn puhtaaksi ja kuivata vanhoilla sukilla. Sukat voi sitten pestä käsin vaikka Tolulla, se kai on ympäristöystävällistä.
Minä en tiedä miten pitäis sitten suhtautua kauneudenhoitoon; annetaanko karvan kasvaa vaan vai kiskotaanko se irti itsetehdyllä vahalla. Ja mistä se valmistetaan, laitetaanko kuumaa sokeria sääriin ja sitten kiskotaan vanhalla sukalla irti? Ja jos hiukset pitää pestä taloudellisesti ja vielä ympäristöystävällisesti niin onko mäntysuopa oikea aine. Sittenhän sen voi leikata itse, niin ei mene sinnekään rahaa. Tosin olen kuullut jonkun pesevän kananmunalla hiuksensa ja jos niin tekee, niin silloin on kyllä aivan sama oletko leikannut kuontalon itse vai et.
Hiuksethan voi toki kihartaa vanhoista lakanoista repimillä rievuilla, mutta joutaako ne nyt enää niin turhanpäiväseen touhuun kun pitää niitä pikkuhousunsuojiakin ommella. Hampaathan voi harjat ruokasoodalla ja taas säästyi lantti jos toinenkin.
Entäpä ystävämme sukkahousut, ne pitää ehdottomasti muistaa jokavälissä. Niiden lahkeissa voi kätevästi säästää vaikka niitä vanhoja sukkia. Aivan korvaamattomat koirankarvan poistajathan ne ovat, lastan ympärille vaan sukkahousua ja johan tarttuu kaikki karvat. Ja mistäs sitten tehtäs imuriin kestopussi, isännän vanhoista kalsareista vai tyynyliinasta. Sitä vois vaikka joku viisas kehitellä.
Minä olen huono ihminen varmaankin, mutta kyllä tässä nykyisessä säästämisessä on minulle yllin kyllin ja minun egolokisuus taipuu vain sinne kirppareille. Vielä en tee pohjallisia sanomalehtipaperista kuten työkaverini muinoin.

Kaasujalka jäätyy

Nyt on sitten reissu tehty ja tiellä pysyttiin koko matka, eikä oltu vaaraksi muillekkaan. Vissiin.
Yritin ajaa mahdollisimman taloudellisesti, sekoitin teinin vastahankitut opit ja omat ikivanhat tiedot taloudellisesta ajamisesta ja yritin oikein tosissani körötellä vähällä bensalla. Jaa, mitäkö sitten tein?
No en kiihdytellyt turhanpäiten, en tehnyt turhia ohituksia (en olisi kyllä uskaltanutkaan) ja pidin vauhdin koko ajan 90 kympissä. Muistelen lukeneeni jostain, että juuri tuo nopeus säästää polttoainetta. Siinäpä ne kikat melkein olikin kun en muuta muista ja tulos oli surkea; aivan yhtä tyhjä oli tankki kun kotipihaan kurvasin kuin ennenkin. Se siitä. Pakkasta oli paljon ja varpaita paleli, vaikka olin tällännyt pahvin sinne Mazdan keulaan. Kotiväki lähtiessä vielä vannotti minua seuraamaan lämpömittaria, että varmasti ymmärrän mennä ottamaan pahvin pois jos lämpö alkaa nousta. Hevonhuilut se mihinkään noussut, nokka jäässä ja varpaat krmapissa mennä tuhnutin. Nyt ei sentää ollut matkalla kovin suuria lämpötilan vaihteluita kuten perjantai-iltana kun menin toiseen suuntaan. Silloin nimittäin Mazdan ikkunat humahtaa yht'äkkiä ihan huuruun ja  kuski syöksyy muna-asentoon ja laittaa tuulettimen täysille. Onneksi näkyvyys tokenee aika pian.
Kaikesta tästä huolimatta minä tykkään autoilla ja Pauli-Antero nukkuu lampaantaljalla takapenkillä tyytyväisenä vaikka minä tapaan laulaa kitapurjeet lepattaen melkein koko matkan. Teini on omilla reissuillaan ja kotiutuu kohtapuoliin. Sillä sentään on ollut pyllyn alla paljon uudempi ajoneuvo.
Äiti-armas leipoi minulle rieskaa taskut täyteen ja korjasi uusavuttoman toppahousut, tein vielä täsmäiskun pakasteeseen ja sain saaliiksi muutaman pussin marjoja, nam.
Minä puolestani opetin äidillekin kuinka leivotaan piparinäkkäriä ja vanhuksethan vallan tykästy niihin.
Tämäkin on jonkinsortin kierrätystä..

Nokka kohti pohjoista

Nyt on taas mennyt yksi viikko ilman yhtään turhaa kirppariostosta! Ei yhtään astiaa, ei rätin rättiä.
Ja sitäpaitsi viime sunnuntaina oli CM:ssä kaikki normaalihintaiset naistenvaatteet -40%, meitsi vaan käveli riepujen ohi vilkaisemattakaan! Mikä suoritus, sanon minä. Mitään osuuttahan ei tietystikkään ollut sillä vatsataudilla joka piti vasemman jalan tahdin sukkelana......
Ensi viikonloppuna en osta mitään, sen voin luvata. Enkä mene lähellekkään kirppareita. Senkin lupaan.
Helppo homma, kun olen niin syvällä korvessa, ettei siellä kauppojen kyltit houkuta.
Tankata täytyy, sitä kallista ysikasia. Ennen oli halvempaa kun Mazda hörppäsi ysivitosta, enkä kyllä ymmärrä ollenkaan tätä polttoaine-vouhotusta. Mitenköhän tarkkaan sekin ympäristöystävällisyys on laskettu viime kädessä. Olen muuten alkanut kerätä myös kaikki kauppakuitit talteen, että pystyn halutessani tekemään hintavertailuja oikein viimeisen päälle. Sellainen vertailu suurennuslasin kera tapahtuu kuun viimeisenä päivänä jos vieläkin ruokakulut on yhtä suuret kuin viime kuussa.
Tunnustan, että vähän olen tuhlannut. En jaksa millään kytätä kirjaston uutuuskirjoja, vaan varaan ne netin kautta ja maksan joka varauksesta euron. Mutta kun se on niin helppoa ,enkä niitä nyt metritolkulla kumminkaan hamstraa.
Eilen kävin uusimassa kuukaudeksi kuntosalikortin enkä maksanut euroakaan, työnantaja maksoi.
Siunatut Tyky-setelit, niillä saan katettua kolmen kuukauden kuntoilut.
Kotiseutuni paikallislehden saan ilmaiseksi kun kirjoittelen sinne pikku juttuja, säästöä sekin. Vaatteitakin tuunaisin mielelläni jos vain osaisin, mutta taitaa tulla tuluskukkaro jos alan kuosia rääppimään.Ehkä sitten joskus eläkkeellä opettelen senkin ja teen sitten lapsenlapsille potkupukuja pyyheliinoista.

Pystyynkuollutta kalaa

Jihaa,tauti on lusittu ja taas voidaan keskittyä olennaiseen eli sentin venytykseen.

Ruotosoppaa

Tänään oli lohi tarjouksessa ja kaasutin heti työpäivän päätteeksi fisua noutamaan. Kilohinta oli 5,99 ja ostin heti kaksi. Kotona aloin sitten valmistella niitä pakastuskuntoon ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei ne kyllä tuoreita olleet. Ihan kivikovia. Sillä jos olis jotakuta läpsinyt päin taulua, niin olis saattanut vaikka pää irrota.
Mutta köyhän on oltava nöyrä ja viilattava kulmahampaat kuntoon, jatkoin esivalmisteluja. Fileerasin molemmat kalat ja kiskoin fileistä kolmimetriset ruodot hampaat irvessä irti. Oli muuten tosi tiukassa.
Pakastin fileet (paitsi en sitä jonka syömme huomenna) ja keitin päät, hännät ja ruodot Pauli-Anterolle. Se rakastaa kalanrasvaa ja silmiä. Slurps!
Appelsiinit olivat myös edelleen tarjouksessa ja ne oli ISOJA! Jos tarkkaan muistelen, niin edes teinin pää ei ollut pienenä niin suuri, nyt se kyllä voittaa appelsiinin. No, eipähän tarvi syödä monta, yhdellä pärjää koko perhe.

Ja tilliä ostin ihan pussissa, kuivattuna. Ennen tätä herätystä ostin yleensä tuoretta tilliä, mitä tuhlausta! Hyi!  Kuinka saatoinkaan olla moinen moukka, tillipussi maksoi vain 85 senttiä ja siitä riittää piiiiiiitkäksi aikaa.
Ja sitten se turhukki, täysin tarpeeton ostos; jäätelö. Ostin kun mieli teki, ei tässä nyt sentään ihan natsilinjalla olla.
Jotain herkkua pitää olla toipilaan arjessa.
Teini sai paketin jostain riisipellon reunalta, oli netissä tilannut kaikenlaista ihme krääsää. Suurimmasta osasta en ymmärtänyt mitään, mutta sen tajusin, että halpaa oli ja ilman postimaksuja.
Äiti-riepukin sai jotain; nyt puhelimessani roikkuu joku ihmeen rullattava kynä jolla on sitten kuulemma kätevä näpsytellä viestejä. Tapani tuntien ei roiku kauaa, vaan kohta se takertuu johonkin taskunkulmaan ja se sitten siitä kynästä. Toinen juttu, jolla minua lahjottiin oli metallinen saippua, vai mitä lie alumiinia olikaan.
Sillä kun hinkaa käsiä vesihanan alla, niin eipä haise räpylät. Kas vain kun sattuikin just kohdalle tuo kalan kokkaus joten se ostos tuli testattua heti ensi metreillä. SE TOIMI!  Kuka olis uskonut?!!

Peseeköhän tämä kainalotkin............

Hot dog

Aivan pakko oli vähän filmata tuota meidän tolloa koiraa.....että voikin olla rento!

Kyllä elämä on iiiiihanaa!!!!!

Hirmuiset raateluhampaat täysin työttömänä, onneksi.

Pilttiä poskeen

Meille migreeniä poteville pitäisi ehdottomasti antaa elinikäinen vapautus vatsataudeista, olen vahvasti sitä mieltä.
Varpusparvet lentää edelleen ja pyykkikone pyörii, päättele siitä mikä mahtaa olla vatsani tilanne.
Ja koska ruokaa ei ole pystynyt syömään eikä mitään juuri juomaankaan (eikä varsinkaan KAHVIA) niin on myös toinen pää edelleen ollut kovilla.
Sitä nyt on vaikea selittää sellaiselle joka ei migreeniä ole koskaan kokenut, mutta tunne on vähän sama kuin pikkuiset ukkelit pään sisällä hettelisi aivoja nurkasta nurkkaan, näin vatsataudissa se saa ihan omat taajudet.
No nyt onneksi alkaa olo jo kohentua, huomenna meinaan nääs olla työkuntoinen.Piltti on paskatautisen paras ystävä, jääkylmä mangopiltti on suurinpiirtein ainoa,  mitä on saattanut tähän asti syödä.
Tunti sitten söin ihan pikkuisen riisiä ja höyrytettyä kanaa ja kaikki on ainakin toistaiseksi pysynyt sisällä ilman karmeita vatsanväänteitä, joten kyllä täällä risukasassakin kohta juhlitaan.
Ämpäreitä ei varmaankaan kannata nurkkaan heittää, eiköhän se ole kohta teinikin taudin kourissa. Näin luulen.

YÖKÖTTÄÄ!!!!!

Näissä merkeissä meni lauantai.

No eipä tarvinnut taistella lauantaina ostohysteriaa vastaan, luonto hoiteli homman puolestani.
Perjantaina menin täysin terveenä nukkumaan ja puolenyön aikoihin heräsin sitten karmivaan vatsakipuun ja oksetuksen tunteeseen jota jatkui aina lauanti-iltaan asti. Kuume tuli vasta lauantaina ja kylkiäisenä tietysti vanha ystäväni migreeni, koska elimistö ei saanut kofeiiniannostaan. Olipa muikea olo.
Edelleenkin heilun aika huonossa hapessa, mutta olen sentään horjunut aamulenkin miniversion Pauli-Anteron kanssa. Teini on ulkoistettu ulkoruokintaan jo eilen ja saa jatkaa samaa rataa myös tänään. Saattaa mennä taas pöntön syleilyhommiksi jos alkaa ruoka tuoksua.
Oikein edullistahan tämä oksennustaudin sairastaminen on, jos ei alan sitä mukavuutta miettimään.
Eilen ei saattanut juoda edes vettä, kulutus euroina siis nolla ja tänä aamuna join teetä ja söin piparinäkkärin ja pilttiä päälle. Aika halpaa.
Olen sentään laatinut ensi viikon ruokalistan ja puutelistan  ja pian suunnistan teinin kera kauppaan. Olenpa melko varma, ettei siellä jaksa paljon mikään kiinnostaa. Ja taas säästettiin.
Teini siivoaa parasta aikaa ja juuri nyt samalla kun pyyhkii pölyjä, hän siellä analysoi mikrokuituliinan ominaisuuksia ja siivoukseen liittyvien asioiden johdonmukaisuuksia. Joskus käy mielessä, että helpomalla pääsis jos itse tekisi......


Kävimme sitten kaupassa...

....ja ostimme paljon ruokaa, rahaa meni 78 euroa. Turhuutta siinä oli ainakin se vastapaistettu leipä jota teini vonkasi. Se on sitten merkillinen juttu, se osaa edelleen kesken lauseen muutta äänensä säälittäväksi tupinaksi jolla se saa tahtonsa lävitse. Se on kehitellyt tuon volyymin aikalailla huippuunsa, sillä se saa minun "huono äiti"-tunteen pintaan kuitenkaan ärsyttämättä lainkaan. No, eihän se nyt ylen typerää pyytänyt  -sentään leivästä oli kyse- mutta silti harmittaa kun menin lankaan.
Ja sitten tunnustus; arvatkaa kuka meni kirpparille? No MINÄ MENIN!!! Myönnän senkin, että hölkkäsin ne kirpparin portaat ylös intopiukalla. Mutta ähäkutti, en ostanut yhtikäs mitään ja meno sinne oli kokonaan teinin syytä. Hän kun tarvitsee penkkariasuunsa tietynlaiset saappaat ja niitä nyt sitten metsästetään joka puolelta. Ei löytynyt saappaita eikä muutakaan. Pari hauskaa juttua kumminkin osui silmään, tuossa muuan kuva.

Tämä oli ihan vau-juttu!!! Melkein tällaisessa sitä on meitsikin
pienenä huristellut äidin pyöräntangossa kun veli valloitti takaritilän. Meillä tosin oli jo vähän uudempi versio, eikä kypärästä oltu kuultukkaan.

Tässä sitten on taas turhuuden huipentuma, mokomakin lasinpala 12 euroa! Kuka tuota kaipaa?

Ovet lukkoon, verhot kiinni ja piiloon!

Näillä ei paljon huolet paina......se on perjantai!

Voi apua!! Ostohimostus hyökkäsi kimppuun ja yritän parasta aikaa riehua irti sen otteesta. Se hiipi esille aivan hiljaa villasukat jalassa ja kun se pääsi vierelle se iski täysillä kiinni. Kaikki alkoi aivan vaarattomasta jutustelusta työpaikalla.Seisoskelimme siinä ulkona mukavassa talvisäässä kun työkaveri  kertoi kuinka oli menossa ostamaan uutta Marimekon torkkupeittoa, siinä kun sattuu olemaan juuri se oikea värisävy josta hän pitää. Keskustelimme siinä sitten tuotemerkeistä ja niiden tarpeellisuudesta. Itse olin sitä mieltä, että on oikein  siunattu asia etten ole mitenkään merkkifriikki kun ei ole kumminkaan varaa hankkia kallista kamaa. Minulle on aivan sama onko tuote Marimekon vai Tiimarin, kunhan ajaa asiansa. Kahvi maistuu aivan samalle halvasta posliinikupista kuin Arabia Teemastakin. No, enempää esimerkkejä en anna, koska tuossa on suurinpiirtein kaikki merkit mitä tiedän. Tällävälin himo oli hiipinyt jo kuuloetäisyydelle kyttäämään.
Aijai kuinka aurinkokin mukavasti tihrusti kattojen välistä ja alkoi tuntua vähän keväältä....kirppareilla voisi olla jo vaikka mitä kivaa joulun hiljaiselon jälkeen.......ja  pääsen töistäkin jo kahdelta....hyvin olisi aikaa.
Himo istui jo kengän päällä ja suunnitteli matkaa ylöspäin.
Töistä päästyäni se istui jo olkapäällä ja huusi täyttä kurkkua ajo-ohjeita, mutta vastarinta minussa istui toisella olkapäällä ja niin vain kävi, että poikkesin kotimatkalla vain pikkuruiseen kauppaan ostamaan sitä kallista juustoa ja kaksi runebergin torttua ja ajoin sata lasissa kotiin. Nyt olen sitten pysynyt kotona, vaikka vielä tunti sitten himo meinasi saada vallan. Kokkasin, söin toisen tortun ja höyläsin kallista juustoa siivun jos toisenkin. Sitten otin vanhan takuuvarman konstin käyttöön;  laitoin nukkumaan ja nukuin tunnin. Enää ei voi mennä kirppareille, ähäskutti! Yksi-nolla.
Auto pitäis tankata, mutta en uskalla lähteä koska markettihimo ei ole vielä kukistettu ja marketit on auki yhdeksään. Taidan tiskata, pestä vaikka vessan ja lähteä Pauli-Anteron kanssa pitkälle lenkille. Metsään.
Huomenna on pakko mennä ruokakauppaan, tarvitsen tukihenkilön!!

Poliisi pamputtaa

Onko nyt kaikki säästäminen turhaan? Tässäkö meni minun tämän viikon säästöt?
Ajoin nimittäin aamulla töihin, niin kuinkas ollakaan; tienposkessa mätkötti se poliisin valkoinen tutka-auto. Minähän kyllä noudatan nopeusrajoituksia, en ole kaahari, en. Mutta nyt tässä oli sellainen tilanne, että olin tietysti kiihdyttänyt ramppia alas jotta sujahdan sulavasti liikennevirtaan ja siinä ehkä jouduin pakonomaisesti nostamaan hieman nopeutta. Ihan vaan pikkusen.
Mazdan mittari kyllä näyttää väärin, eli voi olla mahdollista että ajoin viittäkymppiä vaikka mittari näytti enemmän. Saa nähdä, toivottavasti rinnakkaista kaistaa ajava ajoi vielä lujempaa ja minä jäin huomioimatta. Nyt sitten vaan vatsa ruikulilla odotellaan, kolahtaako postiluukusta pikavoitto.
Oli kyllä ihan hilkulla etten huomannut sinivuokkoja laisinkaan, tuulilasiin nimittäin satoi jäävettä eikä pyyhkijistä ollut mitään apua. Ajelin muna-asennossa menemään kun sitten silmä hetkeksi harhautui pientareelle jossa tämä surullisen kuuluisa paketti-auto pönötti.
Pitääkö muuten autoon ostaa aina kaksi pyyhkijänsulkaa vai voiko ostaa vain yhden?
Nyt ei kyytiläinen näe mitään, vaikka usein se on jopa helpompaa niin. Teini on muuten aivan hillitön kakkospenkin kuski vaikka kortti ei ole ollut vasta kun vajavat kaksi vuotta. Minullahan tätä kokemusta löytyy yllinkyllin. Niin tienpäältä kuin metsähallituksen puoleltakin, niin että ei kannattais tulla opastamaan.
Tässä poliisi teemassa pysyäkseni tein muuten eilen illalla ratsian teinin voileipään, oli kuulkaa latonut makkaraa aivan liikaa voileivän päälle.Kyllä kaksi siivua riittää ja siinäkin on toinen liikaa.

Kaksi päivää tapissa

"Voi apua, onko tässä nyt reikä!" Pitääkö muka opetella parsimaan.

Kahteen päivään en ole lompakkoa avannut ja se on jotain se. Ei se nyt tietty juuri mitään olisi jos asuisin syvällä korvessa, kaukana kauppojen houkutuksista, mutta täällä keskellä kaupunkia se on jo JOTAIN.
Uusi kikka kakkonen on se, että jätän lompakon kotiin, ei voi ostaa kun ei ole pörssiä.
Päivän ruokaosiossa on tänään nakkipata joka parhaillaan muhii uunissa, ne on ihmeen riittosia nuo tarjous-nakit.
Ja Paten kotitekoiseen nakkijemmaankin riitti nakkia.
On muuten tavattoman hankalaa välttyä kaikenmaailman mainoksilta ja osto-houkutuksilta, sarvipää vaanii joka nurkalla. Kuntosalillakin minut ahdisteltiin nurkkaan kuuntelemaan tuntikausia kestävää esittelyä lisäravinteista, joihin minulla ei ole ikinä varaa, eikä paljon tarvettakaan. Esittelijän mielestä ehkä kuolen jos en napsi nappia poskeen kullan kalliilla kilohinnalla. Kuolen kuitenkin, en osta.
Puhelin piippaili rättikaupan tarjouksista, kas vain, en olisi tiennytkään kun olen kiertänyt kaupat kaukaa. Työpaikan kahvihuoneen pöydällä oli kolme kuvastoa, meikkikauppaa, kippokauppaa ja saippuakauppaa. En koskenut yhteenkään. Join kahvit silmät kiinni ja hymisin hiljaa, se rauhoittaa.
Tulin kotiin ja eteisen matolla pötkötti mainoksia, kannoin ne lapaset kädessä ja edelleen silmät kiinni suoraan lehtiroskikseen. Sähköpostissa oli neljän kaupan mainokset, poistin ne. MINÄ EN TAHDO TIETÄÄ!!!!!
Paitsi tahdonpas sittenkin; missä täällä voi dyykata? Kuka haluaa opettaa? Ottaisiko joku mukaan? Olen kiltti ja huomaamaton ja jaan kavereille kans, en käytä väkivaltaa ja annan muidenkin ottaa vaikka näkisin metwurstipaketin tai juustoa.Vaikka olis Oltermannia niin annan.
Mieluista postia oli "Tarkanmarkan" sähköposti, sieltä saa hyviä vinkkejä. Kerrottiin, että suomalainen heittää vuosittain ruokaa roskiin 20-30 kiloa. En minä. Muut voisi heittää ne suoraan meille, me kyllä syödään.
Siellä oli myös 10 vinkkiä kuinka säästät ruokakuluissa, ei mitään uutta, tiesin jo kaiken.
Lehden tilasin, ilmaisen näytenumeron. Olen tilannut jo aika monta, aivan sama mitä on tarjolla, lukeminen sivistää aina. Kyllä Meidän talostakin aina oppii, Tuulilasista puhumattakaan. Nyt tilasin Saran näytenumeron.
En ole aivan varma opinko mitään, mutta kannattaa kokeille kun ilman saa.

Paten pahvinen nakkipiilo, kertakäyttöinen kuten huomaat

Jestas sentään, täällä on tulva!

Tulin kuuden maissa salilta intoa puhkuen ja päätin pitää oikein "koti kuntoon"-illan. Aloitin kokkauksesta.
Ensin tein jämäpiirakkaa tarjous tonnikalasta, siihen voi laittaa ihan mitä vain ja nyt nakkelin sinne kaveriksi lurpsahtaneen paprikankannan, pakastevihanneksia, purkin tonnikalaa ja kermaa sekä tillisilpun loput yhdestä rasiasta jonka löysin kuiva-ainekaapin perältä. Sitä syön huomenna töissä ja illalla kotona. Lupasin tehdä töihin maistiaisia niistä aiemmin tekemistäni näkkäreistä, joten niitä tein pari pellillistä seuraavaksi.
Ja sitten oli ensimmäisen katastrofin aika, vehnäjauhot syttyi tuleen. Siis koko pussi jonka olin epähuomiossa mäjäyttänyt lämpimälle levylle. Kamala sotku ja haju oli muikea. Imurilla vaan koko sotku pois ja taas mentiin, sitähän ei pienistä lannistuta. Ei meillä.
 No sitten aloin rakentamaan teinille huomiseksi nakkikastiketta, se kun ei tule miksikään jollain jämäpiirakalla.
Sehän on helppoa kuin heinänteko, mokoma kastike, mutta kun taas sattui pieni vahinko....

Jämäpiirakka

Olin varustanut hellan viereen vesiastian kastiketta varten ja ruskistin parhaillaan jauhoja kun Patella oli olohuoneessa hätä, luu oli jumissa sohvan alla. Tottahan kaveria autetaan kun toisella ei ole käsiä ja silläaikaa jauhot alkoi tummua kuin murhamiehen mieli. Hirmuista vauhtia syöksyin takaisin keittiöön ja aloin hämmentää vimmatusti jauhoja kun käsi sivalsi vesiastian nurin hellalle. Puolilitraa vettä kellui hellalla ja minä kylmähermoisesti tein kastikkeen valmiiksi, ajattelin josko vesi vaikka haihtuisi itsekseen ilmaan. Ei haihtunut.
Käsi tavoitteli jo talouspaperirullaa, mutta säästäväinen sisko sisälläni heräsi ja kuivasin kuulkaa ihan rättihommilla kaiken veden pois. Näin meillä. Alan nyt silittää pyykit, vaikka viisainta kai olisi istua sohvalle kädet sylissä ja olla tekemättä mitään.

Laskut on laitettu maksuun

Nyt on sitten taas kaikki laskut maksettu ja ruokaa siis ostettu kaapit väärälleen. Ostinhan minä toki eilen muutakin kuin maitoa ja makkaraa, saaliin kokonaishinnaksi tuli 106 euroa ja tuumasin tulevani näillä eväillä loppuviikon toimeen. Mukana oli myös jonkinverran pesuaineita ja Pauli-Anteron naksusäkki, koska Prismassa oli kanta-asiakas päivät. Prosentit kotiin.
Minä siis vannomisista huolimatta menin kauppaan, jossa myydään muutakin kuin ruokaa ja sortumisvaara uhaksi useamman kerran. Kahdesta ensimmäisestä kaupasta selvisin hyvin, mutta Prismassa alkoi heikottaa. Ihania yöpukuja roikkui siinä silmieni tasolla, astiahyllyjen kohdalla meinasi kärryt kaartaa oikealle, mutta sain vaivoin kurssin pidettyä. Kassojen lähellä sovitin jo aurinkolaseja, joten ratkeaminen oli tosi lähellä. Ja viimeinen taisto käytiin kun huomasin unohtaneeni kerman ja jouduin palaamaan takaisin naisten vaateosaston kautta. Siinähän minulle silmää iski rekki, jossa roikkui ihani puseroita ja vaikka mitä, 60 %:n alennuksella!
Jarrutin  saappaat savuten, mutta viimehetkellä nykäisin käteni irti puseron helmasta ja lisäsin vauhtia kohti kassoja. Hiki tuli, mutta olo on voittajan!! Ei ainuttakaan turhaketta ja kassitkin muistin ottaa kotoa mukaan. Mie oon mahtava muori.