Romahtaneet hermot

Ilmankaan ei pärjää

Sain tänään sellaiset hepulit kaupassa, että siinä jää uhmakkaat mukulat toiseksi.
Olen nimittäin tätänykyä aivan umpiriippuvainen Bioteekin psylliumkuitu-puhdistuskuurista, se pitää röörit raikkaana ja tänä aamuna purkki sitten jälleen tyhjeni. Päätin töistä tullessani piipahtaa matkan varrella olevassa kauppakeskuksessa hakemassa uuden purkin, ihan noin vain. Ei siellä ollut. Jatkoin matkaa toiseen luontaistuotekauppaan keskuksen toiselle laidalle ihan varmana, että siellä sitä on. Ei ollut. Nyt  alkoi paniikki nostaa päätään, mutta lähdin luottavaisin mielin kaasuttamaan kaupungin laidalla olevaan markettiin koska sielläkin on yrttikauppa josta tuotetta olin ennenkin ostanut. Hikikin oli ja nälkä ja vaikka mitä. Ärsytti.
Tiskin takana seistä tönötti nuori tyttö, tuskin mikään alan ammattilainen ja sekin alkoi ärsyttää. Kysyin kuitenkin ihan ystävällisesti kuitua aivan varmana siitä, että sen kun hyllystä nappaan ja kävelen ulos.
Tyttö ei hievahtanutkaan tiskin takaa vaan piipitti, ettei heillä ole sellaista. On vaan yhtä psylliumtuotetta eikä se ollut ollenkaan sitä mitä halusin. Jumalauta!!!!! Ei voi olla totta!!!! Nyt meni suoli tukkoon!!!
Hysteerisenä kiljuen tarkastin ihan itse kaikki hyllyt aivan varmana siitä, että purkki on kyllä hyllyssä mutta tyttö ei vaan viitsi vaivautua palvelemaan. Samalla kun kaahotin ympäri kauppaa, hoin isoon ääneen "Miksei sitä ole, aina on ollut, miksei  muka nyt ole, aina on täällä ollut......" ja siinä työ-ulkovaatteissani läähättäessä varmaan pelotin tyttöä tosi paljon koska hän kalpeni silminnähden ja jähmettyi suolapatsaaksi. Raukka yritti vielä ojentaa sitä väärää kuitupurkkia minua kohti aivan kuin itseään suojellen mahdolliselta hyökkäykseltä ja minulla teki mieli nakata se purkki hevonkuuseen. Ymmärsin poistua paikalta.
Paniikin sumentamissa aivoissa joku lohko vielä viestitti, että käy katsomassa kaupan luontaistuotehyllyt ja nyyhkien ja räkä valuen klompsuttelin kaupan perälle tutkimaan hyllyä. Kiitos ja ylistys!! Siellä sitä oli, monta purkkia. Melkein putosin polvilleni onnesta. Ostin heti kassillisen, ettei vain tämä painajainen toistu ihan heti, ei kestä pää tämmöstä kovin usein.
Toivottavasti se tyttö-parka ei saanut traumoja.....ja todella toivon ettei se ole Larvannon tuttuja....

Pikkuisia jouluja

Aina puhutaan siitä, kuinka on tullut pikkujouluissa mokailtua ja örvellettyä oikein olan takaa, mutta kuinkahan yleistä se lopulta on? Minähän on taivahan tylsä ihminen, joten pikkujoulut on menneet ihan saman kaavan mukaan kuin mikä tahansa muukin kapakkareissu jos nimittäin olen sinne asti päätynyt. Ainakaan kolmeen vuoteen en ole. Parempi lopettaa juhliminen ajoissa jos vähääkään arveluttaa, joko seura tai joku muu.
Tänä vuonna jätin nämä elostelu-pirskeet kokonaan väliin, koska tämä juoma- ja ruokavalio on sen verran hankala yhtälö ettei haluttanut lähteä ollenkaan enkä kuulemma menettänyt mitään, joten eipä harmita suuresti.
Siihen maailman aikaan kun aktiivisesti vielä osallistuin kaikkiin pippaloihin mitä vain oli tarjolla, en muista yksiäkään pikkujouluja joissa olisi tapahtunut aivan karmeita. Kaikki tuli seuraavana arkena töihin ihan naama pokerina eikä kukaan lainannut kenekään toisen miestä tai vaimoa.
Mistä tulikin mieleeni nämä pettämiskuviot. Ei niin saa tehdä. Jos joku on toisen oma, niin sitten se on.
Jos jollain onnellisella on hieno auto, et sinä voi sitä vain ottaa koska haluttaa. Voit toki lainata sitä jos kysyt omistajalta luvan. Ja saat luvan. Mutta sitten se auto täytyy palauttaa sovittuna ajankohtana ja siinä kunnossa kun se oli ottaessa. Eikä kannata kysellä ihan heti uudestaan lainaan, se on ärsyttävää.
Pitää myös huomioida sellainenkin seikka, ettei omistaja tahdokkaan enää ottaa autoa takaisin vaan hövelisti lupaa sen sinulle kokonaan. Oletko valmis?
Voi se  myös perusteettomasti väittää, että rikoit sen tai tärvelit muuten vain ja olet joko korvausvelvollinen tai joudut jopa lunastamaan auton itsellesi. Riittääkö eurot nyt ja tulevaisuudessa? Oletko ottanut kustannukset huomioon? Äläkä ainakaan lainaa jos huomaat kysyessä, että se sinulle luvataan vähän turhankin innokkaasti eikä palautuksella ole niin kiirus. Jos kuitenkin jostain syystä päädyt lunastamaan auton itsellesi, muista mukana tulevat lisäosat. Ne voi olla joskus tosi rasittavia. Ja kalliita.
Hyvää joulun odotusta vain kaikille!

Paska marraskuu

Että voikin ihminen olla saamaton vätys. En millään jaksa. Mitään. En sitten yhtään mitään.
Makaan vain sinisen sohvani kätköissä kaiken sen ajan mitä työnteolta jää, olen yrittänyt nipistää ne kaikkein välttämättömimmät kotityöt minimiin ja aika hyvin siinä olen onnistunutkin.
Nyt kun asun suurinpiirtein yksin, on käynyt erittäin hyvin selville kuka on se sottapytty. Ennen muinoin syytin siitä aika kevein mielin Larvantoa, koiraa ja jopa metsuri-raukkaa joka ei edes ole asunut täällä satunnaisia päiviä pidempään, mutta nyt kun täällä on vain minä ja koira, niin selvääkin selvemmin se sontiainen katsoo minua peilistä.
Ja kyllä tympii myöntää näitä typeriä tosiasioita. Pääsin tänään töistä jo ennen kahta ja olin kyllä sunnitellut touhuavani kaikenlaista kun kerran aikaa on. Tulin kotiin ja vilkasin kyllä vessaa joka odotti viikkosiivousta, kävin keittiössä jossa tiskivuori kallisteli sinne tänne ja kaiken maailman hiekanjyvät ja roskat nipisteli ilkeästi jalkapohjia laahustaessani kohti sinistä autuutta.
Päätin ihan vain hetken kölliä siellä torkkupeiton alla kun koiran sentään olin juuri saanut pissatettua ja niin vaivuin autuaaseen nirvanaan. Heräsin reilun tunnin päästä kun oli vähän nälkä, mutta ei sitten millään heti jaksanut nousta kun ilman peittoa oli niin kylmäkin. Puolen tunnin päästä nousin ja napostelin jotain ja eikun takaisin soffalle. Tiirailin parit telkkariohjelmat boksilta kunnes alkoi hiljalleen ärsyttämään oma vetelyys. Ja ne moskat siinä lattialla. Soitin vielä pari puhelua ja viimeiseksi soitin metsurille jolle ynisin laiskuuttani, olin aistivinani lievää paheksuntaa linjan toisessa päässä ja siinä oli se viimeinen pistos nahkaan joka sai minut lietsottua hurjaan raivoon. Johan nyt on perkele ettei ala tapahtua!
Hullun kyytiä tiskasin niin, että vaahto roiskui jonka jälkeen suihkin vessaan joka puolelle puhdistusainetta ja jätin sen sinne muhimaan. Otin kaapista imurin, hinkkasin lattiat ja koirankin varmuuden vuoksi ja tein paluun kylppäriin. Sitten kuurasin ja kiillotin, täytin saippua-astian,vessapaperitelineen ja vaihdoin pyyhkeet. Huh-huh.
Mitä sitten tekis? Päätin viedä Pauli-Anteron pitkälle lenkille umpimetsään ja käydä samalla kaupassa ostamassa joulukortit. Ja niin me huristeltiin metsän siimekseen, jonne oli satanut ihanaa, puhdasta lunta. Sitten kaupan kautta kotiin. Kyllä on energinen olo!! Tai se oli ja meni.
Nyt kyllä könyän hyvällä omallatunnolla takaisin sinne mistä tulinkin ja nautiskelen perjantai-illan tv-tarjonnasta. Ainakin "Toisenlaiset frendit" tulee tänään ja se on aikalailla viikon parasta antia Pasilan lisäksi.
Seuraavan hepulin saan ehkä jouluna.....tai sen jälkeen......katellaan sitten keväämmällä.........

Mansikat heti takaisin!!!

Nero oli viisaampi kuin kakkosen kanavajohtajat

Tätähän ei nyt kestä kenenkään psyyke; MANSIKKAPAIKKA LOPPUU!!!
Siis se kakkosen ihana, mahtava ohjelma. Just kun olin toipunut Mikko Kuustosen lähdöstä niin nyt ne sitten lopettaa koko ohjelman! Seuraavaksi ne sitten ilmoitti ettei Suomi express enää jatka joulun jälkeen!!! Mitä tässä nyt sitten itkee kun ei ole enää Suomi expressin kiitosdiplomien jakoakaan?!! Voi helvetin kuustoista. Kohta varmaan huomataan, että Akuutti on ihan tyhmä ja liian asiapitoinen ja sen tilalle laitetaan tosi-tv:tä jossa kilpailijalle esitetään hassuja terveyskysymyksiä ja aina kun vastaa väärin ajetaan päähän kalju pläntti. Kisailijoiksi otetaan vain naisia ja pääpalkintona on yö BB-talossa, jossa on yksi huone täynnä viinaa ja sitä saa ryystää mielinmäärin.
Myös "vanhat" kuuluttaja-tädit lempataan vanhainkotiin mätänemään (mahtaisko heillä olla vielä 40 rikki) ja tilalle varmaan otetaan sitten joku pissa-liisa vinkumaan suhuässineen koska nyt kuulemma kanava uudistuu, se suunnataan nuorisolle ja naisille. Joilla ei ole aivoja, luulisin......tai ainakin se olisi suotavaa.
Jopa meillä täällä jääkarhujen seassa näkyy kymmenisen kanavaa, mutta määrään nähden tarjonta on kyllä aika heikkoa. Mitä me ikäloput sitten katsellaan kun kaikki suunnataan nuorisolle joka ei sitä telkkaria edes viitsi katsoa, nehän katsoo netin kautta senkin vähän mikä niillä kiinnostaa.
Ensin tulin allergiseksi kaikenmaailman lääkäriohjelmille, sitten alkoi oksettaa kokki-ohjelmat, nyt vistottaa jo sisustus-ohjelmat ja vähän jo puistattaa kaikenmaailman näpertelyt ja tee-se-itse-vouhkaajat.
Missä on Rintamäkeläiset, Ruusunaika, Puhtaat valkeat lakanat, Kolkyt ja risat ja kaikki nämä saman suuntaiset hyvät sarjat?!!! Mie en kestä!!
Sydämen asialla oli hyvä sarja ja kesti oikein hyvin kaksi katsontakertaa, muttei sitä enää jaksa katsoa.
Nyt  kun kakkosestakin tulee huttu-kanava, olen iloinen Teemasta josta tulee kelpo ohjelmaa.
Metsurin mummo sairastaa muistisairautta ja hän ei muuan vuosi sitten suostunut katsomaan mitään muuta kuin FST5:ttä, kun asiaa ihmeteltiin mummo perusteli valintaansa sillä, että kyllä sieltä joskus tulee suomalaistakin ohjelmaa. Ja hyvää ohjelmaa. Samaa mieltä mummon kanssa. FST5 on hyvä.
Pian meille ei kukaan jaksa enää painaa lehteä, ei kirjoittaa kirjoja eikä tarjota hyvää teatteria. Parempi alkaa jemmaamaa johonkin pommisuojaan hyviä kirjoja ja vanhoja lehtiä, kyllä niitäkin jaksaa plarata muutaman kerran ja jos muisti lähtee, niin nehän on aina uusia. Ja jossain vintillä minulla jo on laatikollinen VHS-kasetteja ja laitekin löytyy.  Kylläpä olen ollut kaukaa viisas.

Kokeiluja kerrakseen

Namia

En ole koskaan milloinkaan viettänyt niin paljoa aikaa keittiössä kuin nyt, kun on pakko olla tarkkana syömistensä kanssa.
Olen kokeillut viimeisen kolmen kuukauden aikana kaikki mahdolliset ja etenkin ne mahdottomat reseptit, joskus tuotos on ihan syötävää, yleensä ei. Tänään vietin taas tiiviit kaksi tuntia kantti kertaa kantti keittiössäni kokaten, tiskaten ja taas kokaten. Tein ihan uutta pinattipiirakkaa, löysin ohjeen uudesta Me naiset- lehdestä. Resepti oli tarkoitettu karppaajille, siunatut karppaajat! Aika moni heidän keitoksistaan sopii myös minulle.
Piirakkaan kylläkin tuli hurjat määrät juustoa, sitähän ei minun sisuskalut kovin paljoa kerrallaan kestä, mutta voihan sitä vähän napostella. Piirakasta tuli ihan hyvä, tosin hujautin tapani mukaan sinne suolaa löysin rantein kun en muistanut, että feta on myös melko suolaista. Onneksi vettä tulee hanasta.
Seuraavaksi tein sitten tyttikseltä saamani ohjeen mukaan mustikkapiirakkaa johon mustikat sekoitettiin jäisinä taikinan sekaan ennen uunipellille levittämistä. Paitsi minä en muistanut ja ropostelin ne sitten siihen levitetyn taikinan päälle ja tökin sormella sisemmäksi.  Ei kai se nyt voi olla niin justiinsa, pääasia että ovat mukana.
Ihan hyvää siitäkin tuli, tosin ilman sokeria kuohkeus jää puuttumaan, mutta kyllä minulle kelpaa tuollainen lituskampikin versio. Tämä oli ihan onnistunut kokeilu, nyt minulla on taas kaksi uutta vaihtoehtoa listoilla.
Olen jopa opetellut juomaan kahvia kera Hermesetas, siihen kun haukkaa vähän Rungbergin sokeritonta suklaata kaveriksi, niin jo vain on maailma mallillaan. Ja nyt voin vaihtaa suklaan mustikkapiirakkaan.
Ihan oman psyykkeen kannalta on parempi unohtaa tyystin miltä maistuu se ihka oikea mustikkapiirakka tai kahvi sokeripalalla.Täytyy vain tyytyä siihen mitä on ja tehdä aaltoja aina kun joku keitos on syötävän makuista.

Aika hyvää

Olin eilen työpaikan järjestämällä hyvinvointipäivillä ja siellä oli sitten järjestetty ruokailu,ettei osallistuja pyörtyile iltapäivästä. No päätin olla avoin ja luottavainen ja ilmoitin etukäteen omat ruokarajoitteeni ja siellähän minulle sitten kokki keitteli gluteenittoman,maidottoman ja sokerittoman keitoksen joka oli kaiken lisäksi hyvää. Vaan jokin siinä meni pieleen, kahden tunnin päästä vatsa oli ihan solmussa ja ilmalaivat leijaili.
Johan tuli tiukka ilta ihmiselle...onneksi olin yksin kotona, sain rauhassa kieriskellä tuskissani haisemassa.
Enkä kyllä ikinä milloinkaan enää syö toisten kokkaamaa ruokaa, en ainakaan jos en ole vieressä katsomassa mitä pataan laitetaan.

32 kertaa

Nyt on isät onniteltu, kakku kuolattu ja kotiin palattu.
Lähdin (hullu) perjantaina iltapäivällä kaasuttamaan kohti pohjoista tarkoituksena päästä päivänvalolla niin pitkälle kuin suinkin, no en päässyt edes puoleen väliin kun sokko-seikkailu alkoi.Pimeää oli kuin sulttaanin hanurissa ja vettä tihutti.
Mazda-rouvan valot ei nyt ole ne maailman valoisimmat vehkeet ja koska lunta ei ole (vieläkään!!) niin ajelin sitten aika lailla pimennossa menemään. Tulin siihen tulokseen, että nyt on parasta liimautua turvaväleistä piittaamatta jonkun uudemman auton puskuriin ja katella sen valoilla. Näin myös tein. Yrittihän se välissä kaasuttaa karkuun ja minä paahdoin perässä, taisin huutaakin että "älä jätä!!".
Sitten vastaan tuli rekka joka vilkutti valoja vaaran merkiksi ja kun näillä leveysasteilla liikutaan, niin enemmän kuin todennäköistä on törmätä poroon kuin poliisiin. Tihrustin silmät kierossa ojanpohjia ja kappas vain; naapurin ajovalot (oli muuten tosi kirkkaat) näytti pari poroa siinä tien reunassa ja näin me tyylikkäästi huristeltiin ohi. Vettä tihuutti ja rapa sumensi sen vähänkin näkyvyyden vaikka kuinka vettä ruiskuttelin.
Olin nukkunut edellisen yön tosi huonosti ja nythän minua tietenkin alkoi siellä lämpimässä ja pimeässä autossa nukuttaa aivan hulluna. Niin unetti, että hetken jo harkitsin ajaa sivuun ja ottaa pienet tirsat, mutta en uskaltanut päästää kaveria karkuun. Muistin vanhan kikan, jossa painellaan keskisormen päästä toisen käden kynnellä oikein kipeästi, sen pitäsi virkistää ja niin se kyllä virkistikin kun sattu ihan simona.
Myös solisluiden alapuolella on sellaiset pisteet joita rusikoimalla virkistyy, tosin minä löysin ihme patin ja heräsin ihan todella kun mietin kaikenmaailman syöpäkyhmyrät. Metsuri sanoi myöhemmin, että se on kylkiluu.
Sitten minun taakse tuli rekka, jolla oli avaruusaluksen valotehot eikä se säästellyt räväyttää pitkiä heti kun tuli pienikään mutka etten ollut ihan siinä nokan alla. Nyt olin kuin mennikäinen päivänvalossa. Tilanne oli niin tiukka, että oli pakko laittaa jenkkakoneeseen Yölintua ja laulaa loilottaa kuinka tää on liian suuri city eikä oikein mikään mennyt niin kuin piti, johan alkoi ajo luistaa. Tosin kasetti (aivan oikein, c-kasetti) kurlasi välillä aika pahasti ja piti sitäkin siellä pimeässä ropeloida.
Taivaalle kiitos, matka loppui parin tunnin puristuksen jälkeen ja olin niin poikki kun olla ja saattaa. Ja mikä tärkeintä; kukaan ei jäänyt alle enkä kolhinut ketään.
Tänään kun olin lähdössä takaisin kotiin (kirkkaassa päivänvalossa) niin metsuri huomasi ettei minulla pala toinen ajovalo ollenkaan. Hupsista. Voi olla, että kahdella valolla näkee paremmin, vaikka teho onkin kynttilälyhdyn tasoa. Kotona muistin, etten ole käynyt perjantaina ruoka-kaupassa kun oli niin kiirus ja menin kaupaan joka oli kiinni.
Olin  unohtanut tyystin, että eihän tänää ole kaupat auki ja jääkaappi oli typötyhjä. Onneksi löytyi pikkuruinen Siwa joka palveli myös tänään, jonoa tosin oli ulos asti. Tunnelma oli tiivis eikä jonosta kannattanut syöksyä sivuhyllyille, muuten menetti paikkansa ja joutui hännille. Piti vain toivoa, että kaikki tarvittavat tuotteet on siinä matkan varrella. Aloin sitten aikani kuluksi laskea montako vittu-sanaa kuulen ennen kassaa, niitä tuli 32 niin edestä kuin takaakin. Edessäni oleva neito mm. sanoi puhelimeen ettei tässä vitun maakunnassa ole kuin kaksi kauppaa auki ja täällä vittu on kaikki. Pojat jossain takanani nostivat saldoa hurjaa tahtia,  hyvä että pysyin laskuissa mukana ja muuan äippä sanoi miehelleen, että "tässähän sitä sitten vittu seistään 20 vuotta".
Mitä verbaalista lahjakkuutta. Vittu.

Raskautetut

Kävin kylässä raskaana olevan ystäväni luona ja olen kyllä tosi iloinen siitä, ettei ole enää mitään mahdollisuutta jysähtää itse moiseen tilaan. Minä en osaisi enää. Katsoin suu ammollaan kun hän näytti kaikkea sitä materiaalia, mitä neuvolasta oli nyt jo annettu ja laskettuun aikaan on sentäs vielä matkaa puolisen vuotta.
Oli dvd:tä, vihkosta ja monistetta jos minkälaista, kauhean pitkät listat kielletyistä ruoka-aineista sun muusta.
Miten ihmeessä sitä ennen muinoin on ne vauvat saatu elinkelpoisina päivänvaloon ilman monistenippuja?!
Ei takulla ole tiedetty mistään listeriasta tai varottu kissoja, joita olikin sitten jokaikisessä maalaistalossa pitämässä hiirikannat kurissa.
Edes kahvia ei kuulemma saa juoda kun pari kuppia päivässä eikä ne sitten saa olla mitään mukeja, oli neuvolan täti paasannut. Jopa tuorejuusto oli mustalla listalla. Miksi?! Kieltoja oli kyllä joka lähtöön, mutta missään ei perusteltu miksei niin saa tehdä.
Parikymmentä vuotta sitten kun itse taapersin vatsa pystyssä, ei homma ollut ollenkaan noin vaarallisen tuntuista. Saatiin syödä melkein mitä vain ja kyllä minä tyttö sitten söinkin. Sen muistan, ettei maksaruokia suositeltu syötäväksi kovin usein, mutta esimerkiksi graavilohesta ei kukaan puhunut mitään. Minäkin vetelin graavilohta rieskan päällä aika hurjia määriä eikä tullut mitään listeriaa.
Kahvista eikä kofeiinista ylipäätänsä  kukaan varoitellut, mutta eipä sitä nyt närästyksen vuoksi kannukaupalla haluttanut kiskoakaan. Tupakka ja alkoholi oli mustaakin mustemmalla listalla, mutta sen nyt tajuaa aika moni ilman monisteitakin. Synnytyksen jälkeen toki oli suotavaa juoda ykkösolutta tai kotikaljaa jos ei maitoa herunut, miten lie senkin neuvon kanssa nykyisten, nyt varmaan pitää kääriytyä kaalinlehtiin.
Eikä niitä vauvoja varmaan edes hoideta enää samalla tavalla kuin Larvannon vauva-aikoina, reputtaisin siinäkin. Jo silloin kyllä vouhkattiin imettämisen tärkeydestä ja peloteltiin äidit tajuttomaksi, jos et imettänyt vähintään yksi vuotiaaksi. Lapsesta tulee kuulemma allerginen syyhyttelijä, korvatulehdukset uhkaa ja vaikka jos mitä. Imetin kaksi kuukautta koska maitoa ei tullut (ei kaljalla eikä ilman) eli olin oppaitten mukaan epäkelpo äiti.
Larvannolla ei ole allergioita ja korvatulehduksia oli tasan yksi ja sekin vasta viisivuotiaana. Hampaita sillä ei ole ollut tarvetta paikata kuin kerran koko kahdenkymmenen vuoden aikana, joten ei vaikuttanut äidinmaidon puute siihenkään osioon. Ja vaikka äitinä olenkin jäävi kehumaan, niin kehun silti; äidistä huolimatta pojasta tuli oikein fiksu ja yhteiskuntakelpoinen.Siitäkin huolimatta, etten aina jaksanut selittää miksi tehtiin näin tai noin, ihan kuulkaa sanoin, että siksi koska minä sanon niin. Ja piste.
En yhtään enää ihmettele jos sanotaan, että on vanhemmuus hukassa. Totta vissiin se on hukassa kun alkumetreillä jo pelotellaan ihmiset mykäksi, eihän tuoreet vanhemmat tiedä mitä sitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Ovat sitten varmuuden vuoksi tekemättä mitään, ettei vain tule tehtyä kovin suurta virhettä.
Missähän on se kolo ja kuoppa, jonne MAALAISJÄRKI on mennyt piiloon? Sen voisi joku käydä etsimässä ja suostutella takaisin päivänvaloon. Olisi useammallakin taholla kysyntää.

Dr. Phil

Ei nämäkään aina toimi...

Sattuipa silmääni menneellä viikolla yksi jakso Dr.Philiä jossa keskusteltiin naisten seksuaalisesta halukkuudesta, ainakin siinä pätkässä jonka minä näin. Aloitin katsomisen kesken ja vähän toisella silmällä sitä tuli seurattuakin muiden hommien ohessa, mutta muuan silikonirintainen, ehtoopuolen blondi kiinnitti huomioni.
Hän oli naimisissa, oli ollut jo varmaan aika kauan koska pariskunnan lapset olivat käsittääkseni jo muuttaneet kotoa. Eikä hänen miehensä ollut tippaakaan kiinnostunut hoitamaan ns. aviollisia velvollisuuksiaan.
Rouva-parka oli laitattanut ne silkonitkin, jotka oli miehen mielestä ihan kivan näköiset, mutta koskea hän ei niihin tahtonut. Rouva vonkasi taukoamatta, hän osteli seksikkäitä vaatteita ja keekoili ne yllään ympäri huushollia, poseerasi ja patsasteli ja ukko kipitti karkuun.
Kun ei muuta enää keksinyt, tämä uhkea blondi meni tanssimaan telkkarin eteen kun mies katsoi sitä...ei mitään tehoa, kuten ei villillä sylitanssillakaan joka oli todella yksipuolista.
Tilanne oli jo niin pahaksi äitynyt, että ukkoa pelotti jo pelkkä vaimon kuva jossa hän vaativasti hymysi. Oli jopa menty niin äärikeinoihin, että blondi oli yritänyt syöttää isännälle salaa viagraa perunoiden seassa! Pelastakaa nyt joku se mies!
Ja sitten alettiin kuulkaa sanan säilällä ruoskia miestä oikein olan takaa, Dr.Phil kysyi tuimasti eikö mies ymmärrä miten yksinäinen ja hylätty olo vaimolla on?  Ja sitä rataa.
Mietin vain, että mitä sitten jo asetelma olisi ollut toisinpäin, olisiko silloin syytetty vaimoa pihtariksi ja ymmärtämättömäksi jääkalikaksi? Tuskin. Mies olisi siinä tapauksessa ollut seksihullu sika joka esineellistää naisen eikä ymmärrä henkisiä arvoja. Varmaan olisi kaikenmaailman sylitanssien jälkeen saanut lähestymiskiellon koko emäntään. Pitää kunnioittaa toisen yksityisyyttää eikä tulla siihen keekoilemaan.
Nyt en rehellisyyden nimissä tiedä millä neuvoilla tämä tragedia saatiin päätökseen, koska Pauli-Anterolle tuli pissahätä ja loppu jäi katsomatta, mutta toivottavasti muijan käskettiin jättää äijä-rukka edes hetkeksi rauhaan.
Kuka sitä nyt kestää jos koko ajan toinen siinä vehtaa huulet tötteröllä? Minulla palaisi oitis käämit jos metsuri tulis ketkuttelemaan telkkarin eteen kun meitsi katsoo Muumeja tai jotain muuta yhtä tärkeää.
Komedian puolelle menisi nämä seksihepenissä heilumiset, kuolisin varmasti nauruun joten lopputulos ei ehkä olisi ihan sitä mitä piti. Sylitanssia en osaa edes kuvitella...erehetyisin varmaan luulemaan että toisella on ummetusta ja eikä poloinen tiedä oikein kuinka päin olisi.
Kyllä se on niin, että vanha perinteinen sauna-ilta-systeemi on ihan hyvä, silloin ei tarvi kenenkään päätään vaivata sen suuremmilla pohtimisilla. Se on siinä ja sillä selvä. Ottakaa jenkit mallia.

Breikki

Kahvilla tai ilman

Minähän en juo sitä kahvia enää ollenkaan kun tämän kuurin myötä siitä irti pääsin, enkä kyllä tykkää teestäkään joten sekin jää juomatta, mutta kahvitauosta olen pitänyt tiukasti kiinni.
Kun työpäivän aikana on se kahvitauko, niin minäkin taaperran kahvihuoneeseen ja juon sitten vaikka vettä.
Istua kökötän seurustelemassa työkavereiden kanssa sen sallitun vartin vaikka sitten kuivin suin ja huolimatta niistä muutamista vinoista katseista joita olen osakseni saanut. Kyllä valtaosa ymmärtää, mutta aina löytyy muutama joita jurppii istuskelu ilman kahvikuppia. Olen valmis puolustamaan taukoani jos siitä joskus kysyttävää tulee, mutta toistaiseksi kukaan ei ole ääneen käynyt mitään lohkomaan.
Teen sillointällöin töitä myös muissa toimipisteissä kun siinä vakituisessa, ihan outojen ihmisten kanssa ja myös siellä menen "kahville" kun minulle siihen lupa annetaan. Ja kun sitä kahvia tarjotaan, kerron taas etten käytä, mutta halusin tulla seurustelemaan muiden kanssa.
Nyt ymmärrän oikein hyvin sen napinan mitä tupakoivat työntekijät aiheuttaa niissä "raittiissa" työkavereissaan, sehän on aivan sama juttu. Jos tupakoitsija saa lähteä monta kertaa päivässä tupakkatauolle, joka kestää muistaakseni kymmenisen minuuttia, niin tottahan myös sillä työkaverilla pitää olla oikeus yhtä moneen taukoon. Istukoot sitten vaikka vessassa.
Silloin kun itse vielä kessuttelin, minua oikein ärsytti mokomat ulisijat. Eikö ne ymmärrä, että minultahan menee hermot jos en saa imaista nikotiinia säännölliseen tahtiin?!! Onko sitten kiva tehdä töitä yhdessä, mitä häh?!!
Sehän oli ihan typerä ajatus, että ne nyt sitten muka menee jonnekin varastoon istumaan tyhjin käsin kymmeneksi minuutiksi ihan vaan vasiten, onko pöljempää kuultukaan. No on.
Samat oikeudet kaikille, säilyy sopu. Sitäpaitsi, ne jotka ei polttaneet (siihen aikaan vielä vähemmistö) jäi auttamatta ulkopuolelle kaikista hauskoista jutuista joita poristiin sauhuttelun lomassa, se oli yhtälailla sosiaalinen tapahtuma kuin kahvitaukokin. Minnekkään tupakkakoppiin en kyllä enää mene vain sen vuoksi, etten jää mistään paitsi, mutta kahvihuoneessa istun, siellä ei ala haisemaan niin pahalle ja kuulee ne päivän tärkeimmät jutut.
Tunnen muutenkin itseni vähän hylkiöksi. Minut nimittäin jo kutsuttiin synttäreille, mutta kun sankarille valkeni, etten (ainakaan vielä) voi juoda viinaksia, niin en sitten enää ollutkaan tervetullut!
Ruokavalio ei haitannut, siihen oltiin valmiita varautumaan, mutta se viina. Siitä ei voi joustaa.
Ehkä se ei sitten ole mukavaa jos siellä yksi selvänä kököttää ja muistaa aamulla kaiken. Voi vaikka nolottaa.