Miksi?

Miksi ihminen istuu liikennevaloissa tekemättä mitään vaikka vihreä valo palaa ja takana tuutataan?
Mitä se siellä miettii?
Miksi naiset seisovat jalat ristissä kun ne odottelevat kyytiä tieposkessa tai pysäkillä, onko niin jotenkin turvallisempi olo? Onko se tietoista vai alitajuntako ohjaa?
Miksi pojat sylkee kun on epävarma olo? Toimiiko silloin sylkirauhaset kiivaammin?
Miksi pitää puhua vaikkei oikeasti edes haluta?
Miksi muumit laittaa uimapuvut ylleen uimaan mennessään kun muuten huiskivat nakuna?
Miksi selkä kutisee aina sieltä minne ei yllä?
Miksi aina menee oikean jalan sukka rikki, onko se joku valuvirhe?
Miksi aina syö liikaa vaikkei taho? Onko ihminen parantumaton possu?
Miksi tiskiaine loppuu aina yllättäin?
Miksi joulukuusen kasteleminen aina unohtuu vaikkei se ole ollenkaan huomaamaton?
Miksi viheltely ärsyttää? Onko laulaminen jotenkin parempaa?
Miksi lupauksia on niin vaikea pitää?
Miksi pitää selitellä jos menee päin persettä? Ei se selittämällä parane.
Miksi juoru on juoru? Miksei se ole tiedonsiirtoa?
Miksi pukki on raitis ja luotettava? Mitä jos ei olekkaan?
Niin että MIKSI?!

Voi lieru

Se on kuulkaa nyt niin EU:n viisaat virkamiehet tutkineet tätä luomuhommaa, että poron ja hirven lihaa ei saa myydä luomuna. Kun ei  ole kukaan virkamies ollut siellä metsässä katsomassa, että mitä se sarvipää poskeensa pistelee. Tiedä vaikkei olisikaan ihan sataprosenttista luomua se eväs, sinne voi vahingossa mennä hujahtaa kurkusta alas vaikka apulannalla höystettyä heinää. No eihän se sitten enää ole luomua.
Nyt sitten harmittaa poromiehiä ja hirvenpyytäjiä kun lihoista ei saa luomuhintaa, eihän se kuulkaa ole oikein minkään arvoista kun tarkkaan miettii, kyllä luomu on ihan toista. Siinä on kasvattaja ja virkamies yhdessä tutkinut ruokinta-aineet ja molemmat on vuorollaan tutkinut ja täyttänyt (ja toinen lukenut) satamiljoonaa plankettia. Sillälailla lihalle saa kunnon hinnan eikä vaan metsässä jolkottelemalla.
Seuraavaksi voitaisiinkin työttömyystilastoja taas vähän polkasta laskusuuntaan kouluttamalla kansaa hirvi/porovahdiksi. Ensin täytyy olla varmaan projekti joka puitteissa tätä hommaa aletaan hoitamaan, siinä pitää olla ensin tyyppejä jotka tutkii kuinka homma on viisainta toteuttaa. Sitten kun on laadittu koulutus-suunnitelmat ja tiedetään kuinka homma toteutetaan, pitää miettiä montako ihmistä pitää olla missäkin läänissä tarpomassa pitkin metsiä ja riittääkö yhdelle ihmiselle yksi hirvi vai kykeneekö se kyttäämään kahden sarvipään ruokailuja. Entä pitääkö olla vielä kakkanäyte ja jos pitää, niin kuinka usein. Muutamalle työttömälle saisi hommia siitä ihan kivasti kun se kaasuttelisi pitkin metsäautoteitä keräämässä niitä näytepurkkeja, puhumattakaan näytteitä tutkivista tahoista. Kun koko paletin laajuus alkaa selvitä, anotaan joka välissä EU:lta koulutusrahaa ja sitä vartenhan pitää taas täyttää vähän lappusia sinne ja tänne, kivasti kuluu aika. No sitten päästään kouluttamaan työttömiä, uhakaillaan vähän, että jos ei ala kiinnostaa niin karenssia tulee ja johan tuli lähtö kumisaapaskauppaan.
Ja eikun jokaiselle korvamerkitty hirvi taikka poro jota sitten kytätään kolmessa vuorossa, näin yksi eläin työllistää kolme ihmistä plus lomittajat. Ja näitä kansallisaarteita on metsät pullollaan.
Siellä sitten kirmailee lehtiö kainalossa ja kynä tanassa entinen työtön ja ynnää yhteen  mitä se elikko oikein nassutti ja heti kun eksyy hirvi  mummon mansikkapenkkiä maistelemaan taikka herukkapensaita haukkailemaan, pitää hopusti juosta talonväeltä tarkastamaan onko lannoitettu. Jos on lannoitettu, niin peli on menetetty.  Paitsi jos onnistut syöttämään hirvelle lääkehiiltä ja saat sen oksentamaan, mutta sen pitää tapahtua aika pian. Muuten jäi kolme ihmistä työttömäksi.
Ja jos ei ala homma kotimaisia kiinnostamaan, niin kyllä sitä työvoimaa voidaan lennättää muualta. Kyläkouluilla on kohta taas tilaa kun marjasato on ollut jo monena vuotena paikkapaikoin melko heikko.Ja siitäkin saadaan puheenaihetta saako ne tulla talojen nurkille hirvineen kurkkimaan.
Sitte ollaan kaikki taas iloisia ja tyytyväisiä, on töitä ja rahaa, niin työttömillä kuin poro- ja hirvimiehilläkin ja markkinatalous kukoistaa. Ja liha on luomua.

Kuulumisia sairastuvalta

Eipä sitten paljon hummailtu ja kirmailtu tapanintansseissa, meno sairastuvassa on edelleen aika rauhallista.
Käärinliinat liehuu edelleen. Sen verran pistettiin metsurin kanssa hulinaksi, että käytiin R-kioskilla raaputtelemassa ässäarpoja vinopino, aina oli voitto 4 tai 7 euroa ja sitten piti ottaa niillä uusia arpoja ja taas uusia arpoja. Siellä me seistiin ja ranne hellänä kihnutettiin eikä vain tullut yhtään isompaa voittoa. Alan epäillä josko niissä onkaan suurempia voittoja laisinkaan tai sitten meillä on vain ihan paska tuuri, molemmilla.
Halutti ihan hulluna poiketa joihinkin niistä lukemattoman monista pubeista joita matkan varrelle osui, olishan se nyt tehnyt poikaa vähän huurteista kulauttaa, mutta kiltisti laahustin toppahousut suhisten ohi.
Onneksi ei metsurikaan buranahuuruissaan kykene kyseiseen toimintaan joten olihan se kivempi kärsiä yhdessä.
Meillä ilma on ollut mitä parhain, tuntuu ihan hassulta katsoa uutisista kuinka etelä-suomessa myrsky riehuu ja riepottaa puut juurineen ties minne. Eikä tämä suomenmaa nyt niin kauhea suuri ja laaja ole.
Huomenna alkaa arki ja työpaikka siirtyy tuohon ihan kotini viereen, yritän jatkossa tehdä työmatkaennätystä. Katson kuinka nopeasti parhaimmillani pystyn kipittämään työpaikalle, aloitan kymmenestä minuutista näin alkuun ja asetan tavoitteen kolmeen minuuttiin.
Katselen siinä mennessäni josko olisi sopivia puita matkan varrella, sitähän voisi virittää jonkimoisen vaijeri-systeemin ja lasketella sillä työn temmellykseen, korissa istuen. Iltasella sitten vain vinssaisi itsensä takaisin jos ei jaksa kävellä. Ei vanha aina jaksa.

Sisar vähemmän hento

Metsurin ruusuinen vyötärö

Jos meille toivottaa tautista joulua, ei ole kyllä mitään syytä loukkaantua sillä kaikki me kolme olemme enemmän tai vähemmän kipeitä. Larvannolla on armeijatuliaisina ripuli, minulla on vielä ne flunssan jälkimainingit ja voiton tässä kisassa vie metsuri-parka jolla on VYÖRUUSU!!
Aivan oikein, se vanhojen mummojen kivulias tauti. Ja koska minä olen ollut kaikista parhaimmassa hapessa, niin olen saanut kyseenalaisen kunniana toimia hoitsuna. Täällä on velliä keitelty ja metsurin ruhjeita töpötelty sinkkivoiteella jonka jälkeen kiedon sen vanhoista lakanoista tehtyihin kääreisiin. Ihan on kenttäsairaala meininki siinä lakanoita repiessä, melkein kuulen konekiväärin rätinän ja haistan ruudin.....

Jotain hyötyäkin tästä valta-asemasta on, jos se meinaa pelissä jyrätä meitsin tai olla muuten vaan epäreilu, niin uhkaan oitis liimata teipit sen rintakarvoihin kunhan seuraava lakana-sessio on käsillä.
Me nyt ollaan sitten pääasiassa syöty, juotu pelattu ja podettu. Jonkunverran on katsottu elokuvia ja aika paljon treffailtu nukkumattia, sen sininen kärry on renkaat savuten roudannut tänne unihiekkaa. Jos jossain päin ei ole uni tullut silmään, niin syy löytyy täältä.
Toivon todella, että kaikki ennakkotieto vyöruusun olemattomasta tartuntavaarasta on totta, eipä todellakaan haluta itse kokeilla miltä se hermosärky oikein tuntuu. Minulla on nimittäin kokemusta ruususta, joka on ihan eri tauti kun tuo vyöruusu ja koska olen perusteellinen ihminen sain sen tietysti keskelle naamaa. Siinä jäi kauhuelokuvien hirviöt kakkoseksi, itselläkin pelotti kun peliin katsoi. Siitä nyt on aikaa ainakin 15 vuotta, mutta muistan tuskan kummiskin riittävän hyvin enkä halua uusia, tuoreempia muistoja.

Pöljä Pate jumissa

Minun tuurilla vyöruusukaan ei pysy vyöllä vaan kiertää sitten varmaan otsaa ympäri. Pauli-Antero on ainoa terve ja nauttii olostaan kun kerrankin kaikki on kotona eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Se raukka ei tiedä, että joulun jälkeen sille pamahtaa dieetti pälle, sen verran alkaa maha maata viistää. Eikä se tajua sitäkään, että aina joulua seuraa uusi vuosi ja raketit. Paukkukammoisempaa koiraa ei löydy mistään.
Nauttikoot nyt vielä kun voi, siunattua olla koira kolmella aivosolulla.

....ja kainalossa köllimässä

EI se tavara vaan tunne.......HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!!!

Surua puseroon

Nyt sitten oli se kamala, kamala aamu; Aamulypsy loppui. Jaajo itki, Juha Perälä itki ja Petra se vasta itkikin. Ja minä itkin.Puoli suomea itki. Voi tätä luopumisen tuskaa ja elämisen vääryyttä!
Tämä riippuvuus-suhde Aamulypsyyn on kehittynyt vuosien varrella ja ainahan siellä on muutoksia tapahtunut, mutta Jaajo on ollut ja pysynyt. Enää ei ole. Yleensä pyrin ajattelemaan positiivisesti ja antamaan uusille ihmisille tilaisuuden näyttää osaamisensa, mutta mieti nyt tätä; Janne Kataja! Sitä en minäkään sentään kestä. On se niin nähty ja kuultu, ei ei eiiiiiiiiiii!!  Ja entäs sitten tämä toinen "juontaja", ESKO EERIKÄINEN!!!
Kyllä ei enää harmita lyhyt työmatka tai suhiseva kanava, saa suhista aivan rauhassa. Pakko etsiä jokin muu kanava aamujensa ratoksi,  se vähiten huono. Hirveä homma!
En yhtään tykkää, nyt on kyllä joulumieli vähän hakusessa........

Ihmisen alalajit

Toisilla on luonnetta ja toisilla taas ei juuri yhään, näin se vaan on. Joillain on karismaa ja toista et huomaa vaikka yli kävelet, joku saa huutaa suu vaahdossa eikä kukaan kuuntele ja toisen ei tarvitse sanoa mitään kun jo koko seurakunta odottaa innoissaan josko se jotain lausuisi. Kun on näinkin vanha kuin minä, on jotain oppinut ihmisistä, varsinkin sen, ettei pidä antaa ensivaikutelman hämätä.
Tässä muutama ihmistyyppi;

Lempeä ymmärtäjä;  Luulet sen olevan alati ihana ja mieto, silittävän päätä ja hymyilevän ymmärtäväisesti vaikka sahaisit sen sääriluuta kappaleiksi. Niin se tekeekin valtaosan ajasta, mutta älä missään nimessä suututa sitä! Silloin kun siltä menee hermo, se on aivan kamala. Siis aivan kamala. Se sähisee ja sylkee puhuessaan, se huutaa ja raivoaa vimmalla jota et ole koskaan ennen nähnytkään. Lempeät ymmärtäjät joustavat kyllä, mutta jos he haluavat jossain pitää oman päänsä niin älä käy estämään. Siitä syttyy sota jota ymmärtäjä ei häviä koskaan, ei sittenkään vaikka olisi jo huomannut olevansa väärässä. Ja se kantaa kaunaa. Kauan.

Äänitorvet; Puhuu paljon, mutta vähän asiaa. Se tietää kaikesta kaiken ja ottaa kaikkeen kantaa. Ihan kaikkeen. Se on kuuntelevinaan muttei kumminkaan kuuntele. Sen katse harhailee sillä aikaa kun yrität muka avautua koska se on kyllästyä hengiltä eikä millään malttaisi odottaa vuoroaan. Eikä odotakkaan. Jos sen laittaa sanomisistaan seinää vasten, se sluiparoi tilanteesta eroon niin ovelasti ettet oikein tajuakkaan miten se sen teki.
Sillä on iso ääni joka peittää kaiken alleen. Myös sinut.

No emmä tiiä; Aivan raivostuttaa laji. Se ei ota kantaa mihinkään eikä mitenkään. Se peesailee ja menee toisten taakse piiloon, ei ota vastuuta, ei maistu eikä haise millekkään. Sitä et huomaa millään eikä se sitä haluakkaan. Keskipisteeksi joutuminen on sille kauhistus ja jos vaadit vastausta/mielipidettä se oksentaa kengillesi. Se ei katso silmiin kahta sekuntia kauempaa ja väistäminen on se toinen nimi.

Tyhjän nauraja; Epävarma honottaja joka kulkee suu korvissa ihan vaan varmuuden vuoksi. Se läpsii sinua selkään niin että ranka rutisee ja livauttelee sukkeluuksia. Jos se sattuu plöräyttämään ilmoille tosi mauttoman vitsin, se hirnuu isoon ääneen "Leikkiä, leikkiä, kato....älä nyt leikistä suutu" ja lätkii taas. Se muistaa aina jonkun vitsin ja nauraa niitä isoon ääneen, itse ensimmäisenä. Ja viimeisenä. Itselleen se ei naura, se suuttuu ja sen silmät leiskuu tulipunaisia raivon lieskoja. Voi se läpätäkin, rystyspuolella.

 Möllöttäjä;  Varo tätä!!! Tämä on kaikista vaarallisin laji. Se tarkkailee hiljaa ja mietiskelee itsekseen, sillä muhii mielessä kaikenlaista mitä se ei kerro muille. Se kuulee kaiken, näkee kaiken ja jopa ymmärtää kuulemansa/näkemänsä. Koskaan se ei elvistele tiedoillaan tai taidoillaan, siksipä se yllätää juuri silloin kun sitä vähiten odotat. Isottelevat älypäät se polkee suohon suitsait, nostaa housuja ja jatkaa tyynen rauhallisena matkaa. Se ei koskaan jää valokeilaan paukuttelemaan henkseleitä. Se tekee hiljaista myyrän työtä ja murentaa jalustaa ihan ilman huomiota. Romahduksen hetellä Möllöttäjä on valmiina odottamassa.

Takinkääntäjä; Se on sitten ihan mitä vaan mieltä, mistä vaan ja milloin vaan. Se on kaikkien kaveri ja rauhan kyyhky. Ei vänkää vastaa ja vaihtaa puolta nopeammin kuin yksikään pallopoika. Se on tekonaurun mestari ja nyökyttelyn vuoksi sen päätä särkee alati ja paljon. Jos sattuu eriäviä mielipiteitä samaan paikkaan, hiipi se takariviin ja livahtaa pois paikalta, sillä ahdistaa. Se inhoaa väittelyitä ja meuhkaamista. Kirjasto on sen mielestä kiva paikka eikä se katso urheilua. Sen seurassa on helppo olla.

Korva; Katsoo silmiin ja kysyy kuinka voit. Se kuuntelee ja tekee pieniä välikysymyksiä, saa sinut avautumaan ja puhumaan sivusuun, pian hölötät kaikesta kaiken ja ihan mitä vaan. Se on taitava johdattelija ja empaattinen olkapää, se ymmärtää ja lohduttaa ja saa sinut tuntemaan itsesi super-mahtavaksi, joksikin erikoiseksi jota kannattaa kuunnella. Ja sinä kerrot, ja kerrot ja kerrot......ja kohta oletkin kusessa kaulaasi myöten. Se sulkee korvansa heti kun on saanut tarpeekseen, siis sillä hetkellä kun sinä alat tajuta jotain menneen vikaan.


Minä; Mitään en tunnusta.

Moraalia kaksi

Olen potenut kuumetautia pari päivää joka tarkoittaa sitä, että retkotan sohvalla ja tuijotan telkkaria tai kuuntelen radiota päänsäryn asteesta riippuen. Ja verenpaineet nousee.
Päivällä kuuntelin Novalta ohjelmaa jossa ihmiset sai kertoa kuinka he huomioivat lemmikit jouluna ja kyllä  ne kuulkaa huomioikin. Eräskin soittaja kertoi kuinka heidän koira puetaan joka joulu tonttuasuun ja annetaan lahjoja siinä missä muillekin. Toinen taas kertoi kuinka heillä kissa ja koira saa paketteja ja he sitten innoissaan valokuvaa kun eläimet näitä paketteja repii auki. Voi kun on somaa. Ihan sellainen pulma siinä kuulemma on, että piski mokoma ei ymmärrä mitkä on sen paketteja ja mitkä taas ei, vaan meinaa innoissaan repiä kaikki paketit. Oi voi.
Kaiken huippu oli kun muuan laittoi studioon viestiä kertoen, että tänä vuonna hän ei anna koiralle lahjaa laisinkaan vaan lahjoittaa koiralle laatuaikaa!!!!! Voi pylly sentäs, että pitää ihmisen olla tärähtänyt!!
Minäpä kerron nyt teille kaikille; koira (kuten myös kissa) on ELÄIN. Se syö kakkaa (jos ei omaa, niin vaikka sitten pupun), haistelee kaverin pyllyä ja nuolee vehkeitään. EI SE TIEDÄ KOSKA ON JOULU TAI MIKÄ ON JOULU. Ei eläimille kuulu pukea vaatteita, NIILLÄ ON TURKKI!!!! Ei ne tykkää siitä tonttupuvusta vaikka se näyttää kuinka somalta. Eikä se tajua siitä joulukalenteristä hevon huilua, se vaan katsoo kuinka emäntä/isäntä ottaa jostain laatikosta herkkuja, aivan sama vaikka antaisit ne rumasta paperipussista koska ei se koira-parka käsitä niitä söpöjä hauvan kuvia siinä kalenterissa.
Vaikka kertoisit kuinka monta kertaa koiralle, että nyt tässä vietetään laatuaikaa, niin eipä se sitä taida käsittää, on vain iloinen kun ollaan kauemman aikaa ulkona. Eikä se takulla osaa olla katkera niistä menetetyistä paketeista jotka vaihtui siihen laatuaikaan. Ei sittenkään vaikka olisit raukkis ja pettäisit lupauksesi.
Väännänpä vielä veistä haavassa ja kerron Edvin-minisiasta joka esiintyi emäntänsä kera telkkarissa. Tonttulakki päässä. Edvinillä on myös samanlainen joulu kuin ihmisillä ja siellä se possu samettisohvalla pötkötteli. Emännältä kysyttiin, koska possu on onnellinen ja hänen mielestään se on ihmisten seurassa kaikista onnellisin. Lopuksi hän heitti ilmoille toiveen, ettei kukaan söisi kinkkua jouluna vaan annettaisiin possujen olla possujen seurassa, niin on parasta. Että sillee.
Mikä ihmisiä vaivaa?!! Hoitakaa vaikka puliukkoja tai vanhoja mummoja jos on niin hirveä vimma hoitaa, ne saattaa jopa tykätä siitä tonttupuvusta, laatuajasta en mene takuuseen.
Iltapäivällä siirryin sitten nostattamaan paineita telkkarin puolelle jossa Dr.Phil suuressa viisaudessaan neuvoi ihmsiä jouluajan pulmissa. Eräs äiti kysyi, kuinka selitää lapselle ettei tänä vuonna pukki voi täyttää kuin yhden toiveen koska oli aika tiukilla tämä äiti. No siihen Phil antaa oivia neuvoja kuinka lapselle voi aivan hyvin kertoa, että joskus on taloudellisesti tiukkaa jopa pukilla koska on niin paljon lapsia vailla lahjoja jne.
Kelpo vastaus, muutoinkin painotettiin ettei se tavara ole tärkeää, ei ollenkaan. Ja samaan hengenvetoon Phil iloisesti ilmoitti kuinka tämä äiti saa 500 dollarin lahjakortin hienoon kauppaan josta saa kaikkea kivaa tavaraa ja vielä kuule toiseenkin putiikkiin yhtä suuren lahjakortin. Voi ilon ja onnen päivää!! Ja tottakai yleisökin sai sadan dollarin lahjakortit kyseisiin liikkeisiin, mutta siis muistakaa tämä; tavara ei ole tärkeää!!!
Sitten sirkutteli Robin (siis Philin siippa) posliinihampaat hohtaen kuinka hänen mielestään heillä oli parhaat joulut silloin kun ei ollut rahaa millä mällätä, ihan kuulkaa korvapuusteja lahjoittelivat toisilleen ja oli niin ihanaa. Nämäkin puustin ohjeet löytyy kirjasta, jonka Robin on tekaissut. Siinä neuvotaan kuinka ostetaan kaikkea kivaa ja sisustetaan oikein ja yllätys yllätys, kaikki katsomossa löytää kirjat tuolinsa alta!!!! JEEE!!!!
Ihan säälitti koko tohtorin perhe kun joutuvat nyt pönöttämään ja ostelemaan kaikkea rasittavaa tavaraa, Robin nimittäin alkaa sisustamaan joulua jo heti kiitospäivän jälkeen. Milloin se sitten lieneekään.......
On se niin kurjaa kummiskin.

Tule joulu kultainen

Tiptap sullekin...

Mitä ihmettä ihmiset länkyttää, että kuinka joululauluja aletaan huudattamaan kaupoissa sun muualla jo marraskuun alussa ja niin tympii kuunnella joulurenkutuksia monta kuukautta ja plaaplaaplaa...
Ei kuulkaa pidä paikkaansa. Ei. Vaikka kuinka olen korvat suipollaan ostoksia tehnyt niin eipä ole kuulunut joululauluja, Prismassakin hevi pauhasi niin lujaa että pahaa teki. Ole siinä nyt sitten joulufiiliksissä.
Radiostakin kuulet vain tosi hyvällä tuurilla pari jouluista biisiä päivän aikana,  ei kyllä luulisi ketään joulu-inhokkia rassaavan. Ja missä on ne ihananat mainokset telkkarista joissa lauletaan, jotta tule joulu kultainen?!
Eipä ole kuulunut, niin että aivan turha on tulla naukumaan kuinka dingelingelit syö hermoja. Itse olen ryhtynyt vastatoimenpiteisiin jo vuosia sitten, minulla on pitkä pino joululevyjä ja muutama c-kasetti massukassa. Niitä sitten soittelen sydämeni kyllyydestä koska muuten jää jotain olleellista joulufiiliksestä puuttumaan.
Sitäpaitsi aivan uskomaton on joululaulun rauhoittava teho, monena aamuna olen lähtenyt ärhäkkänä liikenteen sekaan jääkaappikylmällä autolla, mutta kun jouluinen c-kasetti napsahtaa koteloon ja ensimmäiset tontut pomppii ilmoille, niin kyllä siinä mieli rauhoittuu ja verenpaine laskee. Silloin ei seinään ajokaan tunnu missään.
Aloitan joulunvieton AINA Matti-Eskon laulamalla Pukinpunaisella, minusta se on mukava viisu, mutta kukaan muu ei ymmärrä (senkään) hienoutta. Larvanto varsinkin on siihen erittäin kypsynyt, mutta koska tahdon hänelle muistoja kotoa näin aikuisuuden kynnyksellä, niin pakkokuunnelutan sitä joka joulu.
Täytyy olla vain ovela, tänä vuonna läväytin sen soimaan kun kuulin, että Larvanto astuu hissistä ulos ja kohta on eteisessä. Kyllä iltalomat on solttupojalle niin tärkeitä, ettei sitä Matti-Esko takaisin käännytä.
Tätä se on, äidin rakkaus.

Valtava vaatimustaso

Piti ihan silkasta uteliaisuudesta käydä kurkkimassa millaisia ihmenaisia ja miehiä on töissä uudessa vaatekaupassa joka avattiin tuohon läheiseen kauppakeskukseen. Lueskelin nimittäin niin lehdestä kuin MOL:in sivuiltakin liikkeen työpaikkailmoitusta ja kyllä oli aika huikeat ne vaatimukset jotka piti työntekijän täyttää. Jotenkin näin se meni; piti olla kielitaitoinen, ahkera ja asiakaspalvelussa viihtyvä (nämä minäkin vielä allekirjoitan), mutta sitten piti olla myös joustava, sopeutuvainen ja tiimityöskentelyyn kykenevä. Oli vielä muitakin kriteereitä joita en nyt sanatarkkaan muista, mutta pieni kääntäjä pääni sisällä muokkasi tekstin tähän malliin; Olet vielä aika nuori ja nöyrä ja siksi myös vähän naivi, eli et uskalla alkaa pullikoimaan ylitöistä ja huonosta palkasta. Sinulla teetetään myös sellaisia töitä jotka eivät oikeastaan kuulu myyjän työnkuvaan eikä ylitöistä ilmoitella etukäteen tai ainakaan tarpeeksi ajoissa. Sairastaminen on pahasta, täytyy olla melkein kuollut jos jäät töistä pois. Todella positiivista on jos et kuulu ammattiliittoon etkä ymmärrä työehtosopimuksista tuon taivaallista. Lapsia ei saa olla eikä tulla. Työaika on liukuva käsite, yleensä se alkaa siitä kun avaat liikkeen ja loppuu kun hyvästelet viimeisen asiakkaan, jonka jälkeen lasket kassan ja järjestelet paikat kuntoon omalla ajallasi. Olet aina iloinen ja reipas asiakaspalvelija, jaksat hymyillä ja olet ihan oikeasti sitä mieltä, että asiakas on aina oikeassa vaikka se olisi millainen persläpi. Puhut sujuvasti ainakin kolmea kieltä kotimaisen lisäksi ja istut vapaa-ajat venäjän kielen kursseilla, koska vain näin sinulla on ylenemisen mahdollisuuksia. Aprillia, no ei ole oikeesti.
Halusin ihan todella nädä, kuka sinne uskalsi mennä töihin. Minua palveli erittäin kohtelias ja reipas nuori nainen joka oli kaikesta samaa mieltä kanssani. Hän jopa osasi ommella, housuni nimittäin tarvitsivat lyhennystä eikä se maksanut mitään. Teki mieli taputtaa tyttöä päähän ja näyttää tsemi-peukkua, mutten kehdannut. Toivottavasti olen niiiiiiiiiiin väärässä ja hän saa sen mitä ansaitseekin; reilun työnantajan.

Vuoden vanhempi

Tästä ei pidot parane..

Taas koitti se aika vuodesta kun minulla oli kyseenalainen kunnia vanheta vuodella, veljeni tosin muotoili sen aika heleään muotoon, hän sanaili vuosirenkaista jotka iloisesti helähtää koukkuun roikkumaan. Meitsin koukussa alkaa olla jo tungosta. Ei niitä vuosirenkaita kannata jäädä sen kummemmin laskeskelemaan niin kauan kuin lahjat on hyviä ja tänä vuonna ne oli. Minä olen niitä harvojan ihmisiä jotka tykkää käytännöllisistä ja elämää helpottavista lahjoista enkä millään ymmärrä mikä vika kunnon kattilassa on jos sellaiselle on tarvetta. Kattilat on kalliita. Olen vuosien saatossa saanut vaikka mitä hyödyllistä ja aina iloinnut niistä enemmän kuin konsanaan jostain helystä tai migreenin laukaisevasta hajuvedestä.
No nyt en saanut kattilaa enkä suihkunsuutinta (jonka sain muuan joulu) vaan sain lämpöistuimen massukkaan koska olen aina sellaisen halunnut, ikävää ja kerrassaan vistoa kun pitää palella läpi talven. Nyt ei tarvitse. Viime talvena minulla oli autonpenkillä sellainen retkipyllynalusta joka auttoi pahimpaan pyllyhorkkaan ja sitä ennen kokeilin jos jonkilaista lammastalja-viritelmää.  Nyt ei tarvitse kuin tökätä pistoke tupakansyttyttimeen ja painaa nappia, sen saa extra kuumalle tai vähän livemmälle lämmölle. Tykkään kaikesta extrasta.
Sain myös dvd-boxin, koko Kummisetä trilogian plus yhden extra-kooste dvd:n, ihan huippua!!!!
Voi jummi, että voi ihminen olla iloinen. Olen ihan hervoton Kummisetä-fani ja jaksan katsoa niitä eestaas ja taastaas. Kukaan muu ei kyllä sitten meidän perheessä jaksakkaan, mutta Larvanto on luvannut yrittää katsoa ne edes kerran Minut lahjottiin myös hierojalle loikomaan, joten eihän tässä voi kun olla iloinen ja odottaa kieli pitkällä seuraavia synttäreitä, onneksi on tuo joulu aika lähellä.......

Lukihärö

Kun on tällainen ehtoopuolen ihminen, niin sitä on ihan kypsä tunnustamaan muutamia virheitä tässä luojan luomassa temppelissä. Ulkoisista pikku häiriötekijöistä ei nyt kannata sen suurempaa numeroa tehdä, näkö on niin kuin luoja on luonut ja tavat on niin kuin itse tahtoo, mutta toista on sitten nämä puutteet mitä kallon sisällä seilaa. Niitäkin  toki minun  kohdalla riittää ihan listaksi asti, mutta tunnustan teille tässä nyt yhden aika häiritsevän valuvirheen; minulla on lukihäiriö. Ja sehän taas ei taida olla mikään salaisuus ainakaan niille, jotka ovat tätä blogia edes muutaman kerran käynyt lukemassa. Melkein joka jutussa on ainakain pari kirjoitusvirhettä, tosin en ole antanut sen tahtia hidastaa, hidastelut johtuu ihan muista syistä. Vaikka minä luen kymmeniä kertoja kirjoittamani tekstin läpi, ennen kuin painan "Julkaise teksti"- laatikkoa, niin aina sinne jää muutama virhe luuraamaan. Näkisittepä vain alkuperäisen tekstin, siitä ei saisi kukaan selvää....
Aika metkaa elämästä tekee sen, ettei lukihäiriö rajoitu pelkästään kirjoitusasuun vaan monesti myös luen lehdestä mitä sattuu. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi teksti " Pankkikorttien rekisterit avattavissa" jonka minun silmäni lukevat "Pankkikonttoreiden rekikoirat tavattavissa", siinäpä sitten leviää hämmästyksenkummastus sykkeröisiin aivoihini ja on ihan pakko alkaa lukemaan uudelleen, että mitä ihmettä täällä sanotaan!!
Aina nämä höpö-jutut tulee itselle yllätyksenä vaikka hyvin tiedänkin että joskus lukikeskus tekee tepposet.
Olen monta kertaa suunnitellut kirjaavani ylös näitä hulluja "käännöksiä" mitä pääni tuottaa, mutta aina se on jäänyt suunnittelun asteelle. Tämän tekstin olen leikannut joskus lehdestä ja laminoinut huusholliin näkyvälle paikalle, jotta on jotain millä itseään lohduttaa masennuksen hetkellä.

Ei ole kuulkaa elämä nuivaa eikä tylsää, kun saa itselleen nauraa tämän tästä.  Eihän sitä voi itkua vääntää kun lukee touhussaan kuinka  taloussoppaa on jäljellä nuorten karieksessa, kun todellisuudessa aihe oli niinkin vakava että "Talousoppi on jäljessä nuorten arjesta". Revi siitä sitten.