Telkkarissa kuulkaa muuan entinen Olvi-tyttö se haki joltain unigurulta apua kun ei oikein pysty nukkumaan, että jos ei ole kuuma niin sitten on kylmä ja hetken kuluttua taas toisin päin.
Ja uniguru pisti lukaalin ilmastoinnit uusiksi, käski ostaa jos jonkinlaista teknistä peittoa ja tyynyä, patjakin piti visiin vaihtaa. Hyvä ettei ukkokin mennyt vaihtoon.
Minä olisin voinut kertoa Jennille ihan ilmatteeksi, että ne on kuule ystäväni vaihdevuodet jotka siellä hyppyyttää, niihin ei tekniset peitot paljon auta.
Mutta neulat auttaa. Voi myös jyrsiä parapähkinöitä, nekin auttaa. Olen testannut.
Olen nyt kahdesti käynyt akupuntiossa, jo ensimmäisen kerran jälkeen nukuin kuin tukki ja siihen auttaa nimenomaan ne neljä neulaa päälaella. Siellä on neljä pyhää pistettä eli ihmisen mielenrauha. Metsurin mielestä minä voisin kulkea ihan sellaset kestoneulat päässä ihan aina.
Mutten suostu.
Toki molempien kertojen jälkeen olen ollut myös kohtalaisen kipeä. Ensimmäisen kerran jälkeen munuaiset huusi Hoosiannaa koko illan, oli kylmä ja mahaan koski.
Tuhersin soffalla peiton alla ja vakuutin metsurille, että mitä kipeämpi sen parempi. Kuulemma.
Toisella kerralla en ollut yhtään viisaampi, menin suoraan käsittelystä katsomaan teatteriesityksen ja vääntelehdin tuolilla tuskissani. Tämä kieltämättä haukkasi ison osan nautinnosta jota muutoin olisin mitä ilmeisemmin tuntenut.
Setä joka neuloja tykittää hieroskelee pois lähtiessäni käsiään yhteen silmät innosta palaen ja pohtii, että kuinkahan kipeäksi sinä nyt tulet. Jännää.
No tulin sitten toisen kerran jälkeen ihan niin kipeäksi, että löysin itseni illalla kahdeksalta terveyskeskuksesta tipasta. Tämä tapahtui siis seuraavana iltana, ensin oli se tuska-teatteri.
Setä kun viimeksi tykitti neuloja johonkin vatsapisteisiin (jotka on varpaiden juuressa) ja ne heitti minun elimistön ihan poskelleen. Turposin kuin pallo.
Yht´äkkiä reippaan iltalenki jälkeen aloin turvota....turvota.....turvota!!!!!
Pian minulla oli mielettömän suuri, kivikova pallovatsa. Istuallaan ei saanut henkeä ollenkaan.
Metsuri sitten kyyditsi minua lääkärille ja rallatteli, että näin sitä mennään synnyttämään, en vain tiedä mitä.
Olisin lyönyt jos olisin pystynyt kääntymään sivusuuntaan.
Lääkäri sitten laittoi minulle jotain vatsahappoja tasottavaa litkua suoneen ja ihme tapahtui, pallo puhkesi hiljaa tuhnutellen.
Toki saldona kaikelle tälle oli muutama läpipuhkaistu suoni (minulla kun on ne joka labratädin painajaissuonet) ja sydänfilmiläpysköitä löytyi vielä seuraavana päivänäkin sieltä sun täältä.
Odotan jo jännityksellä ensi keskiviikkoa, silloin menen jälleen neulatyynyksi. Saapä nähdä kuinka koville se nyt ottaa tämä jälkihoito. Jännää.
Ainakin se setä pakahtuu onneensa kun kerron tästä sairaalakeikasta. Tämän onnellisemmaksi se ei varmasti enää tule kun siinä tapauksessa, että minut kiidätetään ambulanssilla teholle. Tai ehkä Aslakin helikopteri tekisi vielä paremmat tutinat.
Joten menkää siskot akupuntioon, se kannattaa.
Terveisin Nukkumatti
