Jestas sentään, täällä on tulva!

Tulin kuuden maissa salilta intoa puhkuen ja päätin pitää oikein "koti kuntoon"-illan. Aloitin kokkauksesta.
Ensin tein jämäpiirakkaa tarjous tonnikalasta, siihen voi laittaa ihan mitä vain ja nyt nakkelin sinne kaveriksi lurpsahtaneen paprikankannan, pakastevihanneksia, purkin tonnikalaa ja kermaa sekä tillisilpun loput yhdestä rasiasta jonka löysin kuiva-ainekaapin perältä. Sitä syön huomenna töissä ja illalla kotona. Lupasin tehdä töihin maistiaisia niistä aiemmin tekemistäni näkkäreistä, joten niitä tein pari pellillistä seuraavaksi.
Ja sitten oli ensimmäisen katastrofin aika, vehnäjauhot syttyi tuleen. Siis koko pussi jonka olin epähuomiossa mäjäyttänyt lämpimälle levylle. Kamala sotku ja haju oli muikea. Imurilla vaan koko sotku pois ja taas mentiin, sitähän ei pienistä lannistuta. Ei meillä.
 No sitten aloin rakentamaan teinille huomiseksi nakkikastiketta, se kun ei tule miksikään jollain jämäpiirakalla.
Sehän on helppoa kuin heinänteko, mokoma kastike, mutta kun taas sattui pieni vahinko....

Jämäpiirakka

Olin varustanut hellan viereen vesiastian kastiketta varten ja ruskistin parhaillaan jauhoja kun Patella oli olohuoneessa hätä, luu oli jumissa sohvan alla. Tottahan kaveria autetaan kun toisella ei ole käsiä ja silläaikaa jauhot alkoi tummua kuin murhamiehen mieli. Hirmuista vauhtia syöksyin takaisin keittiöön ja aloin hämmentää vimmatusti jauhoja kun käsi sivalsi vesiastian nurin hellalle. Puolilitraa vettä kellui hellalla ja minä kylmähermoisesti tein kastikkeen valmiiksi, ajattelin josko vesi vaikka haihtuisi itsekseen ilmaan. Ei haihtunut.
Käsi tavoitteli jo talouspaperirullaa, mutta säästäväinen sisko sisälläni heräsi ja kuivasin kuulkaa ihan rättihommilla kaiken veden pois. Näin meillä. Alan nyt silittää pyykit, vaikka viisainta kai olisi istua sohvalle kädet sylissä ja olla tekemättä mitään.