Yritin ajaa mahdollisimman taloudellisesti, sekoitin teinin vastahankitut opit ja omat ikivanhat tiedot taloudellisesta ajamisesta ja yritin oikein tosissani körötellä vähällä bensalla. Jaa, mitäkö sitten tein?
No en kiihdytellyt turhanpäiten, en tehnyt turhia ohituksia (en olisi kyllä uskaltanutkaan) ja pidin vauhdin koko ajan 90 kympissä. Muistelen lukeneeni jostain, että juuri tuo nopeus säästää polttoainetta. Siinäpä ne kikat melkein olikin kun en muuta muista ja tulos oli surkea; aivan yhtä tyhjä oli tankki kun kotipihaan kurvasin kuin ennenkin. Se siitä. Pakkasta oli paljon ja varpaita paleli, vaikka olin tällännyt pahvin sinne Mazdan keulaan. Kotiväki lähtiessä vielä vannotti minua seuraamaan lämpömittaria, että varmasti ymmärrän mennä ottamaan pahvin pois jos lämpö alkaa nousta. Hevonhuilut se mihinkään noussut, nokka jäässä ja varpaat krmapissa mennä tuhnutin. Nyt ei sentää ollut matkalla kovin suuria lämpötilan vaihteluita kuten perjantai-iltana kun menin toiseen suuntaan. Silloin nimittäin Mazdan ikkunat humahtaa yht'äkkiä ihan huuruun ja kuski syöksyy muna-asentoon ja laittaa tuulettimen täysille. Onneksi näkyvyys tokenee aika pian.
Kaikesta tästä huolimatta minä tykkään autoilla ja Pauli-Antero nukkuu lampaantaljalla takapenkillä tyytyväisenä vaikka minä tapaan laulaa kitapurjeet lepattaen melkein koko matkan. Teini on omilla reissuillaan ja kotiutuu kohtapuoliin. Sillä sentään on ollut pyllyn alla paljon uudempi ajoneuvo.
Äiti-armas leipoi minulle rieskaa taskut täyteen ja korjasi uusavuttoman toppahousut, tein vielä täsmäiskun pakasteeseen ja sain saaliiksi muutaman pussin marjoja, nam.
Minä puolestani opetin äidillekin kuinka leivotaan piparinäkkäriä ja vanhuksethan vallan tykästy niihin.
Tämäkin on jonkinsortin kierrätystä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti