 | ||
| Näissä merkeissä meni lauantai. |
Perjantaina menin täysin terveenä nukkumaan ja puolenyön aikoihin heräsin sitten karmivaan vatsakipuun ja oksetuksen tunteeseen jota jatkui aina lauanti-iltaan asti. Kuume tuli vasta lauantaina ja kylkiäisenä tietysti vanha ystäväni migreeni, koska elimistö ei saanut kofeiiniannostaan. Olipa muikea olo.
Edelleenkin heilun aika huonossa hapessa, mutta olen sentään horjunut aamulenkin miniversion Pauli-Anteron kanssa. Teini on ulkoistettu ulkoruokintaan jo eilen ja saa jatkaa samaa rataa myös tänään. Saattaa mennä taas pöntön syleilyhommiksi jos alkaa ruoka tuoksua.
Oikein edullistahan tämä oksennustaudin sairastaminen on, jos ei alan sitä mukavuutta miettimään.
Eilen ei saattanut juoda edes vettä, kulutus euroina siis nolla ja tänä aamuna join teetä ja söin piparinäkkärin ja pilttiä päälle. Aika halpaa.
Olen sentään laatinut ensi viikon ruokalistan ja puutelistan ja pian suunnistan teinin kera kauppaan. Olenpa melko varma, ettei siellä jaksa paljon mikään kiinnostaa. Ja taas säästettiin.
Teini siivoaa parasta aikaa ja juuri nyt samalla kun pyyhkii pölyjä, hän siellä analysoi mikrokuituliinan ominaisuuksia ja siivoukseen liittyvien asioiden johdonmukaisuuksia. Joskus käy mielessä, että helpomalla pääsis jos itse tekisi......
Kävimme sitten kaupassa...
....ja ostimme paljon ruokaa, rahaa meni 78 euroa. Turhuutta siinä oli ainakin se vastapaistettu leipä jota teini vonkasi. Se on sitten merkillinen juttu, se osaa edelleen kesken lauseen muutta äänensä säälittäväksi tupinaksi jolla se saa tahtonsa lävitse. Se on kehitellyt tuon volyymin aikalailla huippuunsa, sillä se saa minun "huono äiti"-tunteen pintaan kuitenkaan ärsyttämättä lainkaan. No, eihän se nyt ylen typerää pyytänyt -sentään leivästä oli kyse- mutta silti harmittaa kun menin lankaan.
Ja sitten tunnustus; arvatkaa kuka meni kirpparille? No MINÄ MENIN!!! Myönnän senkin, että hölkkäsin ne kirpparin portaat ylös intopiukalla. Mutta ähäkutti, en ostanut yhtikäs mitään ja meno sinne oli kokonaan teinin syytä. Hän kun tarvitsee penkkariasuunsa tietynlaiset saappaat ja niitä nyt sitten metsästetään joka puolelta. Ei löytynyt saappaita eikä muutakaan. Pari hauskaa juttua kumminkin osui silmään, tuossa muuan kuva.
 |
Tämä oli ihan vau-juttu!!! Melkein tällaisessa sitä on meitsikin
pienenä huristellut äidin pyöräntangossa kun veli valloitti takaritilän. Meillä tosin oli jo vähän uudempi versio, eikä kypärästä oltu kuultukkaan.
Tässä sitten on taas turhuuden huipentuma, mokomakin lasinpala 12 euroa! Kuka tuota kaipaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti