Tunnustus

En minä kuulkaa enää jaksakaan merkkailla ostoksia ylös kun se on niiiiiiiin tylsää. Kahden kuukauden jälkeen huomasin, ettei siinä tapahdu mitään suurta ja ihmellistä vaikka kuinka on tarkka. Jopa ostoksetkin on kuukaudesta toiseen aikalailla samoja, kuka sitä jaksaa seurata. Mutta olihan siitä paljonkin hyötyä, valkeni oikein hyvin, että mihin ne rahat hupenee ja paljonko menee ruokaan rahaa -eli melkein kaikki- ja kuinka paljon sitä tuhertaa huvituksiin, eli ei yhtään. Hylkään nämä lillukan varret ja keskityn suuriin linjoihin. Tarkanmarkan kirjeessäkin käskettiin tehdä niin. Lopetan vaikka sen jatkuvan pyykkäämisen, olen sen suhteen neurootikko ja olen siirtänyt neuroosin myös tulevalle polvelle elikkäs teinille. Minä saan valtavasti kiksejä pyykin pläräämisestä, lajittelusta, ripustelusta, viikkaamisesta ja etenkin silittämiseen olen ihan hulluna.Vaivun melkein nirvanaan kun ripustan puhtaan, juuri silitetyn puseron vaatekaappiin. Myös petivaatteet ja astiapyyhkeet silitän, oi sitä tuoksua! Teini-parka saa hengitysvaikeuksia jos huomaa tahran vaatteessaan ja haistahan me ei koskaan. Joten meidät pitää laittaa työleirille lapioimaan lehmänpaskaa niin että hiki roiskuu, eikä anneta puhtaita vaatteita kun kuun lopussa. Siedätys hoitoa, sanon minä. Ghanassa ei voi puhua enää siedätyksestä, ne raukat asuvat kaatopaikalla kun kaikki maailman eloktroniikka romu kuskataan sinne. Kalaisasta Odaw-joesta ei ole enää tietoakaan, on vain jätettä. Ei ole reilua. Ja mistäkö tämän tiedän, no katsoin telkaarista dokumentin "Hehkulamppu huijaus" ja suosittelen kyllä, että katso sinäkin. Itseasiassa pitäisi olla pakkokeino, jolla jokaikinen ihminen saataisiin se katsomaan. Nettiin mars!!