Karmeita tarinoita

Mörökölli sinut viekööt!!!!

Mihin voi enää ihminen luottaa????!!!!! Ei sitten mihinkään. Tänään pääsin vihdoin ja viimein nenä,-korva - ja kurkkulääkärille kärsääni näyttämään kun ei meinaa tukkosuus millään loppua näin kuuden viikonkaan jälkeen. Ja ensimmäisenä se setä sanoi, että heitä hittoon se sarvikuono-kannu, se vain pahentaa tilannetta kun siellä ne pöpöt kiertää nokassa. Sitä saa kuulemma käyttää vain ja ainoastaan siinä vaiheessa kun räkä on paksua ja meinaa tukehtua. Muuten ei. Ja tätä ne kaikki (työterveyshuolto ensimmäisenä) minulle suositteli!!! Menkää koulutukseen!!! Eikä minun poskionteloissa mitään mätää enää ollut, turvotus johtuu vain näistä kaikenmaailman pölyistä ja saasteista joille olen nyt vanhoilla päivilläni herennyt ilmeisen allergiseksi. Sitten toinen, jolla saa heittää trullia pyllyyn on se tikku jolla yleensä sörkitään ihmisen poskipäitä kun epäillään poskiontelontulehdusta. Se on kuulkaa lähes lelu. Se saattaa näyttää vihreää vaikkei mitään oliskaan, jotta silleen. Minä nyt natustelen noita antihistamiineja kunnes pöly laskeutuu. Muuttoakin vakavasti harkitsen, koska meidän kylpyhuoneessa on hajusta päätellen hometta, eikä vuokra-isäntä ainkaan vielä ole asialle korvaansa lotkauttanut. Muuttaminen, se on vain NIIN TYÖLÄSTÄ. Se ilo tästäkin vaivasta on ollut, että olen saanut kuulla toinen toistaan karmaisevimpia tarinoita poskionteloiden punkteeraamisesta kun ihmiset ovat kuulleet, että EHKÄ joudun moiseen käsittelyyn. On kuulkaa veri vaan lentänyt pitkin seiniä ja piikkiä työnnetty takaraivoon asti satoja kertoja eikä mikään auta. Jollain oli koko naama ollut musta kuin turkkilainen yö ja toisella taas oli lähtenyt hajuaisti sinne minne makuaisti meni jo. Ihminen kun häikäistyy omista kertojan taidoistaan ja vajoaa pelottelemisen kliimaksiin, niin siinä samassa tohinassa jo minun poloisen simapullotkin räjähteli  pitkin kellarin seiniä. Minä kun nääs yritin muuttaa jutun suuntaa ja aloin tarinoida tulevasta vapusta ja pullotetusta simasta, jottei minulla pokka petä kesken kauhutarinoiden, mutta enpä onnistunut. Kun nyt kerran oli vauhtiin päästy, niin tylsähän tyylistä on heti luopua.  Näille ihmisille ei sitten kenenkään odottavan äidin ei kannata tunnustaa, että "juu-u,synnytys lähenee ja onnellista perhetapahtumaa tässä odotellaan". Ei ole kauaa onnellinen. Synnytys-tarinoita ei voita mikään, niillä voi revitellä mielin määrin. Parempi vain sanoa, että tuli syötyä koko suvun pullat ja nyt vähän turvottaa.....