Päivänä muutamana sattui kaupan kassajonossa kohtalaisen nolo juttu; jonottelin siinä ostosteni kanssa, edelläni oli kaksi rouvaa. Rouvien puheista huomasin, että he olivat ns. hyvänpäivän-tuttuja eivätkä tekemissä toistensa kanssa kuin näin satunnaisesti. Vanhempi rouva oli maksuvuorossa ensin ja siinä ensin ihasteltiin rouvan ostamaa ruukkukukkaa, jutut liikkuivat ihan turvallisilla diipa-daapa-linjoilla. Meidän välissä seissyt nuorempi rouva oli hivenen tuhti, mutta en hetkeäkään kyllä epäillyt hänen olevan raskaana. Tämä toinen rouva epäili tai tiesi enemmän kuin minä. Kun molemmat pakkailivat tavaroitaan siinä hihnan päässä, vanhempi rouva kysyi tältä toiselta, että "koska sinulla on laskettu aika?". Nuorempi meni -syystäkin- hämilleen ja totesi sen olleen jo kuukausi sitten, vauva odotteli kotona!!! No nyt sitten oli vanhemman vuoro nolostua, mutta aika sukkelasti hän sai koottua itsensä ja jatkoi pokkana kyselemistä vauvan sukupuolesta ja sitten siirryttiinkin jo puhumaan työpaikan kuulumisista. Mitäköhän tapahtui kun kumpikin pääsi kotiin? Voisi olettaa, että vanhempi pesee suunsa saippualla ja nuorempi aloittaa laihdutuskuurin. Niin minä tein. Minulle nimittäin on käynyt aivan samalla lailla. Larvanto kelli jo pinnasängyssä kun lähdin kaupungille vähän tuulettumaan, siinä pankkiautomaattijonossa muuan hyvänpäivän-tuttu hänkin, kysyi laskettua aikaa. Siinä sitten seistä pönötin teltta-mallisessa talvitakissani naama tuhannen punaisena ja änkytin vauvan syntyneen jo. Silloin meni kyllä kysyjälläkin pasmat sekaisin ja hän katosi takavasemmalle aika nopsaa. Minä menin kotiin kaupan kautta, ostin porkkanoita ja päätin, että nyt lähtee läski!
En voi kieltää, etteikö se ollut hyvä kannustin, laihduin muutamassa kuukaudessa takaisin normaalipainoiseksi sillä minulla kyllä oli mistä ottaa, lähtöpaino oli 82 tuhtia kiloa.
Siihen aikaan ei tiedetty karppauksista sun muista hevon huilua, mutta päättelin ihan itsekseni, että jos syön vähemmän ja liikun enemmän, niin pakkohan on jotain tapahtua.
Minulla oli myös nuoren ihmisen aineenvaihdunta, nyt saama kaava ei toimi enää yhtä tehokkaasti, tarvitaan rajumpia otteita. Tai tarvittaisiin jos jaksaisin jollekin alkaa.
Ihailen suuresti ihmisiä joilla on hyvä itsekuri. Työkaveri kertoi juuri aviomiehestään joka oli karppaamalla laihduttanut kahdessa kuukaudessa kymmenen kiloa, mutta se oli vaatinut täydellistä hiilareista kieltäytymistä mihin minä en kyllä pysty. Sitäpaitsi olen hulluna sokeriin,joka on myös kiellettyjen listalla. Se korvaa tupakan kaipuun joka vielä näin kahdetoista polttamattoman vuoden jälkeenkin toisinaan nostaa päätään. Rasvaa saa kuulemma mässytellä mielin määrin, mutta siitä en taas ole ollenkaan iloinen, närästää.
Olen sitten vain paksu ja pyylevä, meidän aikamme koittaa vielä. Muoti muuttuu ja kun luut on koluttu loppuun tulee muoti jossa Rubensin rehevät naiset lumoaa. Saattepa nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti