Palkittu ja siitä ylpeä

Nyt tuli paineita; pitäs saada muutama yrtti ja pari kukkaa hengissä yli kesän. Ei sinulle ehkä mikään mahdoton tehtävä, mutta minulle on. Usko huviksesi, mutta kyllä pitää olla haastetta ihmisellä. Kenellekkään ei liene enää epäselvää se, että olen varsinainen mässäilijä, tykkään hyvästä ruuasta yli kaiken. Ja koska yrtit on aika hintavia, niin päätin kokeilla kasvattaa niitä ihan itse. Maalla, äitini ryytimaalla kasvaa tilli, mutta nyt minun parvekkeella kasvaa ruohosipuli ja basilika. Ainakin yrittää kasvaa. Eihän minulla ole haisuakaan kuinka niitä pitää lannoittaa ja mistä ne tykkää (toivottavasti minusta edes vähän) joten vedin vanhalla kaavalla; multaa ja kananpaskaa, vettä päälle.
Istutin ne eilen illalla ja kumpikin törötti terhakasti purkissa, mutta tänään kun tulin töistä, oli basilika tykännyt huonoa ja lörpötti apaattisena. Sen mieli oli vissiin musta, koska aika monta lehteäkin oli kärventynyt auringon paahteessa käppyrälle. Ruohosipuli oli pitänyt pintansa ja pönötti pystyasennossa. Kehuin sitä ja lohdutin basilika-parkaa. Nypin siitä ne rumat osat pois, kehuin ja kannustin ja lorotin varmuuden vuoksi kannullisen vettä päälle. Sitten tuli tyttis palkinto-kukkien kanssa. Oli valinnut minulle kaksi pelargoniaa, jotka ainakin ennen kasvoi mummon ikkunalla, mutta nyt siis minun partsilla. Vaaka oli kallistunut pelargonioiden puoleen sen vuoksi, että ne on aika vaikea tappaa. Ja koska ne on palkintoja ja tyttiksen antamia, niin haluan tehdä parhaani eli kaikkeni jotta katsomme yhdessä syyskuun tummuvia iltoja. Jaa, että mistäkö minua nyt palkitaan? Siitä kun osasin kerrankin olla siisti ja fiksu; ostin koiranmuonalle ison laatikon jossa on tivis kansi. Enää ei haise koiranruokasäkki nurkassa ja on niin paljon helpompi pitää siisteyttäkin yllä. Tätä toimintaa meillä harjoittaa aikalailla metsuri ja tyttis, koska minulta puuttuu siivous-geeni, mulla on vaan se sotku-solu. Ylpeänä sitten esittelin nuorisolle tätä urotekoani ja pakko kai se on tunnustaa; kysyin samaan hengenvetoon, että "mitä minä saan?". Sain kukkia. Onneksi on vielä kanankakkaa jäljellä. Olen kuullut, että lehmät lypsää paremmin jos niillä on navetassa musiikkia ja mietin toimisiko sama kukkiin. Ja minkälaisesta musiikista ne tykkää? Varmaan lajin huomioiden jostain vanhasta suomi-iskelmästä. Vieläköhän Erkki Junkkarisen levyjä löytyy......mutta ei sitä "Ruusuja hopeamaljassa" niillä voisi tulla alemmuuskompleksi kun ne on vaan pelargonioita saviruukussa.