Promilleja ilmassa

Taas on ollut hellettä aivan liian monta päivää ja etenkin YÖTÄ! Kun asuu kerrostalossa keskellä kaupunkia on kuumat yöt yhtä piinaa. Parvekkeen ovi on pakko olla auki koko yön siinä toivossa että saa edes hetkellistä helpotusta ja ennenkaikkea unta. Pauli-Anteroa varten rakennan vielä oven eteen tuoli barrikaadin, ettei se mene möykkäämään partsille, mutta ei Pate metelöi, se nukkuu toisin kun naapurit. Vastapäiseen taloon on muuttanut nuori mies joka tykkää kaljotella joka ikinen viikonloppu. Hän on myös kova poika kessuttelemaan ja siinä se sitten istuu omalla parvekkeellaan, juo kaljaa ja karjuu puhelimeen. Ja tupakoi tauotta. Yleensä hänellä on vielä vieraita, jotka myös tykkää notkua parvekkeella mölisemässä. Tämä show käynnistyy joka perjantai, viikolla se sentään pysyy selvinpäin ja koska selvänä ei kehtaa ölistä, niin puhelimeen lätiseminenkin sujuu asiallisilla volyymeilla.Viime yö oli yhtä tuskaa; kun naapuri vihdoin viimein lähti kapakkaan ja sain unesta kiinni, niin nuoriso aloitti moporallin ja tytöt kirkui vissiin ihan huvikseen. Välissä naapuri kapakan asiakas koulutti tyhmää ja huorahtavaa vaimoaan puistossa ja sitten taas kiljuttiin. Antakee voimia! Ja kun nuoriso hiljeni, niin kuka mahtoi tulla kotiin? No naapurin viriili poikamies kera puhelimen ja sätkäpaketin tietystikin. Kenen helvetin kanssa se juttelee puhelimessa kello viisi aamulla?! Puoli kuudelta luovutimme metsurin kanssa ja nousimme kahvin keittoon. Pauli pääsi tosi aikaiselle aamulenkille, olimme jo ennen kahdeksaa kotona vaikka vedettiin ihan kelpo lenkki. Sellaista on elämä, me nukuttiin sitten pitkin päivää, aivan kuten kostea naapurikin. Pitää vissiin alkaa elämään hänen kanssaan samaan tahtiin niin kauan kuin helteitä riittää. Talvi ei ole kyllä yleensä ykkösenä listalla asioista joita odotan, mutta nyt melkein toivon hyytävän kylmiä ilmoja, niin kylmiä ettei tee mieli istuskella partsilla porisemassa.