Kyllä netti on sitten mahtava keksintö, sieltä löytyy apu ihan mihin vaan! Huomasin nimittäin tässä illan mittaan, että olin ollut tosi huolimaton aamulla kun säärikarvojani ajelin, oli jäänyt sellainen pläntti ajamatta. Eihän sellainen sovi, mutta kun olen tyhmän lisäksi laiska, en suinkaan mennyt ja ajellut plänttiä pois ihan yksinkertaisesti vaan tein kaiken taas todella pitemmän kaavan mukaan.
Muistin, että minulla on laatikon pohjalla käyttämättömiä kylmävahaliuskoja, joiden parasta ennen päiväys oli mennyt jo pari vuotta sitten, mutta onko sen nyt niin väliä (ON!) ja niinpä päätin tempaista niillä karvat veks.
Ensimmäinen liuska toimi kuten pitikin, sattuikin ihan just niin paljon kuin kuuluu, mutta seuraava ei sitten irronnutkaan ihan ohjeiden mukaan. Liuska irtosi ja vaha jäi koipeen kiinni! Yritin hinkata vahaa irti tiskiaineella ja saippualla ja rasvalla ja kossulla, mikään ei auttanut, siinä se vaan tahmaisena töllötti.
Näin jo sieluni silmillä kuinka pohkeeseeni kertyy Pauli-Anteron karvat ja vaatteista nöyhtää, kaikki pölypallot ja hiekanjyvät. Voi olla että loppui tuo kesämuoti vähän turhan aikasin ja siirryn suoraan pitkiin housuihin. Sitten hiffasin, että herra mun jee, netissä takulla osataan neuvoa. Jos sieltä kerran löytyy paljon mutkikkaampiakin ohjeita, niin miksei sitten tätä. Menin suoraan kyseisen tuotteen sivuille osioon "Usein kysytyt" ja siellähän se neuvo seisoi; "Poista ihoon jäänyt vaha pakkauksessa mukana tulleilla jälkihoitopyyhkeillä tai ihoöljyllä". Sen teen! Miksen heti huomannut moisia pyyhkeitä?!
Nopsaan kaivamaan kaiken moskan alta roskapussista (jonne olin sen raivoissani survonut) paketti esiin ja rivakalla ranneliikkeellä tyhjennys pöydälle. Sieltähän ne jälkihoitopyyhkeet läsähti esille ja eikun hinkkaamaan. Ja ihme tapahtui; vaha lähti ja jäljelle jäi vain punainen pläntti. Mahtavaa!!! Kiitos ja ylistys!!!
Tähän uuteen ruokavalioonikin olen löytänyt netistä apua, en nimittäin osannut tehdä soijalle yhtään mitään kunnes googlettelin itseni jonnekkin eläinaktivistien sivuille ja siellä oli kasapäin reseptejä niin soijarouheelle kuin soijalastuillekin. Soijarouhe on muuten hurjan hyvää maustamattoman jugurtin kanssa. Ihan oikeasti.
Olen oikein tyylikkäästi seilannut kaikkien karikoiden ohi, kuten tänään töissä Dallaspitkon, joka on yksi maailman parhasita herkuista. Kahvia tekee mieli vain silloin kun joku sitä keittää ja haistan tuoreen kahvin tuoksun, nami maiskis. Päänsärky ei ole vielä kokonaan voitettu, mutta parempaan päin ollaan menossa.
Ja se itsetehty jäätelö oli sitten ihan karmean makuista, mutta niin oli aluksi vihreä teekin, johon olen jo aivan hulluna. Imuttelen sitä pullo tolkulla päivät pitkät. Tykkään nimittäin juoda sen jääkaappikylmänä, joten keitän ja pullotan. Himonsa kullakin.
Olen muuten aloitellut hiljalleen kuntoiluakin kesä-laiskottelun jälkeen, eilenkin zumbasin niin että perä rytkyi.
Olin aivan varma, että tällä hiluvilu-ruualla kaadun heti ensi metreillä kuolleena maahan, mutta yllättävän hyvin jaksoin heilua loppuun asti. Ehkä jossain vaiheessa uskallan taas mennä vaikka lihaskuntoakin treenaamaan. Ans`kattoo nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti