Tänään se taas tapahtui; avain jäi kotiin. Lähdin viemään pyykkejä narulle ja pihalla huomasin, että niin avaimet kuin puhelinkin on kotona. Ei auttanut muu kuin kävellä läpsytellä verkkareissa ja lipposet jalassa kaupungille soittamaan. Muuan tuttu on töissä paikallisessa kuppilassa ja kävin sitten hänen puhelimella soittamassa kiinteistöhuoltoon.Kuppilaan asiakkaat siinä päiväkaljaa nautiskellessa ehti keksiä minulle jo aika monta konstia miten ne avaimet pysyy matkassa, en edes kehtaa kertoa mihin kaikkialle avaimet voi ripustaa. Sitten vaan kiireen vilkaa verkkarin lahkeet paukkuen takaisin kotipihalle odottelemaan pelastajan saapumista.
Eikä siitä ole varmaan viikkoakaan kun tämä tapahtui edellisen kerran, silloin huomasin työpaikalla, että eihän mulla ole avaimia. Onneksi avaajan päivätaksa ei ole kuin 15 euroa, klo 16:sta jälkeen se on 25 euroa ja viikonloppuna joutuu pulittamaan 40 euroa ympäri vuorokauden. Ehkä opin läksyni kun tarpeeksi monta kertaa maksan. Vai saisinkohan kanta-asiakas alennusta jo jossain vaiheessa?
Ei tuo olo ole kovin terävä ollut muutenkaan. Löysin ihanan rahkakakku ohjeen, sellaisen jota voin syödä kun vähän fikxasin reseptiä sopivammaksi. Aloitin leipomisen ja huomasin heti, että kerma puuttui. Ei kun kauppaan. Puuskutin takaisin kotiin ja käärin hihat huomatakseni, että maitorahka puuttuu myös ja taas takaisin kauppaan.
Minähän jumalauta teen sen kakun vaikka kestäsi aamuun asti tällä ravaamisella ja tein myös. Maistoinkin jo ja vot kun oli hyvää!!!!
Saa nähdä millaista toikkarointia huominen päivä tuo tullessaan, vähän on sellanen fiilis, että mitä tahansa saattaa sattua. Taidan juoda purkillisen kermaa, jos syy onkin siinä ettei minun aivot ei saa tarpeeksi rasvaa toimiakseen liukkaammin. Harkitsemisen arvoinen ajatus....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti