Paska marraskuu

Että voikin ihminen olla saamaton vätys. En millään jaksa. Mitään. En sitten yhtään mitään.
Makaan vain sinisen sohvani kätköissä kaiken sen ajan mitä työnteolta jää, olen yrittänyt nipistää ne kaikkein välttämättömimmät kotityöt minimiin ja aika hyvin siinä olen onnistunutkin.
Nyt kun asun suurinpiirtein yksin, on käynyt erittäin hyvin selville kuka on se sottapytty. Ennen muinoin syytin siitä aika kevein mielin Larvantoa, koiraa ja jopa metsuri-raukkaa joka ei edes ole asunut täällä satunnaisia päiviä pidempään, mutta nyt kun täällä on vain minä ja koira, niin selvääkin selvemmin se sontiainen katsoo minua peilistä.
Ja kyllä tympii myöntää näitä typeriä tosiasioita. Pääsin tänään töistä jo ennen kahta ja olin kyllä sunnitellut touhuavani kaikenlaista kun kerran aikaa on. Tulin kotiin ja vilkasin kyllä vessaa joka odotti viikkosiivousta, kävin keittiössä jossa tiskivuori kallisteli sinne tänne ja kaiken maailman hiekanjyvät ja roskat nipisteli ilkeästi jalkapohjia laahustaessani kohti sinistä autuutta.
Päätin ihan vain hetken kölliä siellä torkkupeiton alla kun koiran sentään olin juuri saanut pissatettua ja niin vaivuin autuaaseen nirvanaan. Heräsin reilun tunnin päästä kun oli vähän nälkä, mutta ei sitten millään heti jaksanut nousta kun ilman peittoa oli niin kylmäkin. Puolen tunnin päästä nousin ja napostelin jotain ja eikun takaisin soffalle. Tiirailin parit telkkariohjelmat boksilta kunnes alkoi hiljalleen ärsyttämään oma vetelyys. Ja ne moskat siinä lattialla. Soitin vielä pari puhelua ja viimeiseksi soitin metsurille jolle ynisin laiskuuttani, olin aistivinani lievää paheksuntaa linjan toisessa päässä ja siinä oli se viimeinen pistos nahkaan joka sai minut lietsottua hurjaan raivoon. Johan nyt on perkele ettei ala tapahtua!
Hullun kyytiä tiskasin niin, että vaahto roiskui jonka jälkeen suihkin vessaan joka puolelle puhdistusainetta ja jätin sen sinne muhimaan. Otin kaapista imurin, hinkkasin lattiat ja koirankin varmuuden vuoksi ja tein paluun kylppäriin. Sitten kuurasin ja kiillotin, täytin saippua-astian,vessapaperitelineen ja vaihdoin pyyhkeet. Huh-huh.
Mitä sitten tekis? Päätin viedä Pauli-Anteron pitkälle lenkille umpimetsään ja käydä samalla kaupassa ostamassa joulukortit. Ja niin me huristeltiin metsän siimekseen, jonne oli satanut ihanaa, puhdasta lunta. Sitten kaupan kautta kotiin. Kyllä on energinen olo!! Tai se oli ja meni.
Nyt kyllä könyän hyvällä omallatunnolla takaisin sinne mistä tulinkin ja nautiskelen perjantai-illan tv-tarjonnasta. Ainakin "Toisenlaiset frendit" tulee tänään ja se on aikalailla viikon parasta antia Pasilan lisäksi.
Seuraavan hepulin saan ehkä jouluna.....tai sen jälkeen......katellaan sitten keväämmällä.........