Tänään tuttava toi minulle pois nurkistaan pyörimästä Souvareiden cd:n ja ajattelin ensin, että vien sen vanhemmilleni, mutta sitten päässä syttyi lamppu. Oi ei!!! huutaa lähipiiri tässä vaiheessa......
Se on nyt semmonen homma, että metsuri oppii tanssimaan. Ja opetus alkaa välittömästi ensi viikonloppuna ja kestää koko viikonlopun, sitä jatketaan niin kauan kuin tarve vaatii eli varmaan ainakin vuosi. Tätä on kokeiltu ennenkin hyvin laimealla menestyksellä, metsuri koikkelehti kuin parhaat päivänsä elänyt kameli ja minulla loppui maltti. Liian pian, huomaan näin reilun kahdentoista vuoden seurannalla. Katsos kun tämä minun mies on vähän hitaanpuoleinen näissä uusien asioiden oppimisessa, mutta sitten kun hän sinnikkäästi (ja sitä siltä ei puutu) opettelee jonkun asian, niin se onkin siinä sitten lähestulkoon täydellinen.
Tältä pohjalta ajateltuna toivon, että tämä nyt sitten pätee tähän tanssitaitoonkin. Olen valmis uhraamaan varpaani ja hermoni projektin loppuunsaattamiselle ja loppujen lopuksi me liitelemme kohti eläkepäiviä humpan tahtiin, olemme norjia ja sorjia vielä satavuotiainakin. Kuolemme sitten yhdessä jenkan jytkeeseen sinne tanssilattialle pottujauhojen sekaan. Happy end.
Tässä nyt on vielä yksi sellainen mitätön seikka tekemättä, metsuri ei nääs itse vielä tiedä näistä suunnitelmista yhtään mitään. Täytyy vissiin mainita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti