 |
| On asioita jotka pysyy ja kestää |
Hänellä kun köllötti kaapissa sähköisen yleiskoneen syrjäyttämä ikivanha lihamylly, sellainen veivattava hökötys jota olen lapsuudessani monta kertaa veivannut äidin avustuksella. Siispä hain sen ja sain kylkiäisenä haukea, jolla pääsin oitis veivaajan taitojani testaamaan. Tein kalapihviä.
Jostain muistini lokeroista pulpahteli tallennettua tietoa sitämukaa kun homma eteni. Muistin että ruuvin, jolla mylly kiinnitettiin pöytään sai kiristettyä kätevästi pöytäveitsellä ja että äiti aina viimeiseksi jauhoi näkkileipää jotta mylly puhdistuisi kunnolla ennen varsinaista pesua. Ja sitten veivasin takaisin lapsuuteen, tuli niin mieleen kuinka minusta oli mukavaa katsoa kuinka lihapalaset katosivat myllyn uumeniin ja tulivat toisesta päästä ulos kauniina ketjuna. Mitä taikuutta!! Sinne katosi taikamyllyyn kalapalasetkin ja tuli toisesta päästä somana nauhana. Sitten olikin tämän episodin tylsin vaihe edessä; myllyn purku ja pesu.
Muistin välittömästi senkin kuinka inhosin hommaa silloin ennen ja siinä suhteessa ei ollut tapahtunut mitään muutosta, se oli yhtä tympeää touhua edelleen.Varsinkin se reikä-osio on kaikkein itarin tiskattava, reiät ei meinaa puhdistua millään. Kaikesta huolimatta olen ylen onnellinen uus-vanhasta myllystäni ja aion ihan into piukeella jauhaa ihan mitä vaan!
Eikä tätä myllyä saa ainakaan rikki, ei sitten millään. Se painaakin varmaan 20 kiloa. Pihvitkin onnistui loistavasti, niistä tuli oikein hyviä vaikka joku muu saattaisi haukipihvistä ollakin eri mieltä. Nami maiskis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti