torstai 8. maaliskuuta 2012

21 kynttilää

Minun ainokaisellani, minun sänkitukkaisella vauvallani oli synttärit. Siitä on jo 21 vuotta kun ähisin tuskissani synnärin petillä kuin valas hietikolla. Näytinkin valaalta, painoin melkein sata kiloa.
Lapseni ei ollut laisinkaan halukas tulemaan tähän kylmään maailmaan vaan halusi kelliä lämpimässä ja olisikin varmaan kellunut teini-ikään asti jollei synnytystä olisi käynnistetty. Siinä vaiheessa vauva oli jo 57 cm pitkä ja painoi lähes viisi kiloa, oli hilpeää touhua pullistella ja ponnistella tuloksetta kunnes vihdoin viimein vedettiin vatsa auki ja kiskottiin Larvanto sitä kautta ulos.
Paljon jälkeenpäin olen kuullut, että nämä keisarinleikkaukset on ihan karmeita kokemuksia vauvoille eikä siinä touhussa saa edes tarvittavaa bakteerikantaa. No onhan se varmaan ihan hirveää, vähän sama juttu kun nukkuisit lämpimän peiton alla pimeässä ja sitten yks`kaks` joku urpo tulee ja räväyttää loisteputkilamput päälle ja kiskasee sen peiton pois. Apua.
Liekö tästä venähtäneestä alusta johtuen sänkitukka on aina ollut vähän sellainen jämähtäjä tyyppi, kotoa oli hankala aloittaa päiväkotilaisen arki vaikka (tai ehkä just siitä syystä) sai köllötellä kotona elämänsä ensimmäiset kolme vuotta, päiväkodista oli hankala siirtyä kouluun ja kun hän aloitti iltapäiväkerhon, hän iloisesti ilmoitti käyvänsä siellä seuraavat kuusi vuotta kun kaverin tyttö jätti heti koko kerhon ja oli mielummin yksin kotona.
Pettymys oli suuri kun kerroin, että vain eka- ja tokaluokkalaiset saa käydä kerhossa, sitten tulee lähtö.
Kun ala-aste loppui, tuli koululainen itkun kanssa kotiin ja minä luulin, että nyt tuli huono todistus. Ei tullut. Hän ei olisi halunnut ylä-asteelle.
Ylä-aste teki poikkeuksen, sieltä hän lähti onnesta loikkien ammattilukioon ja olen muutoinkin huomannut nyt tahdin kiristyneen. Enää ei ole ollenkaan niin hankala siirtyä eteenpäin.
Tällä hetkellä aamukamman piikit ei katoa toivottua tahtia joten en usko, että armeijaakaan mikään ikävä tulee. Ja kun se joskus käyttäytyy kun ääliö, lohdutan itseäni etten suinkaan ole epäonnistunut kasvattajan tehtävässäni vaan kaikki johtuu niistä puuttuvista bakteereista. Siinä se vika on. Minussa ei ainakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti