Minä olen lomaillut kuluneen viikon ja ai että se teki hyvää!!!! Lähdin heti kun pääsin kaasuttamaan kohti metsurin karvaista kainaloa ja siellä nyhjäsin monta päivää. Toki siinä sivussa kylästeltiin kaikissa niissä paikoissa missä ei muutoin ikinä ehdi ja koska myös Pauli-Antero oli mukana lomailemassa, niin toki tehtiin pitkiä lenkkiä. Minä tein just siihen asti kunnes sairastuin siihen helvetin flunssaan joka täällä on kieränyt jo kuukausia.
Olin haaveillut monta viikkoa ennen lomaa kuinka vihdoinkin pääsen metsään nuotiolle kuuntelemaan mitä se luonto meille kuiskii ja sinnehän oli sitten päästävä vaikka kipeänä. Latasin buranaa posket pullolleen ja odottelin vaikutuksen alkamista, sitten vaan sukkellaan kelkalla korpeen ja nuotio kasaan, pois ehdittiin ennen lääkkeen vaikutuksen lakkaamista. Myös saunassa kävin useampaan otteeseen, niin sisä- kuin ulkosaunassa, vaikkei sitäkään ehkä pitäsi kuumeisena harrastaa. Saunominen kannatti ajoittaa siihen hetkeen kun kuume oli nousussa ja paleli järjettömästi, oli kiva köllötellä kuumassa saunassa vaikka se hauskuun loppui tasan siihen kun piti lähteä pois.
Nyt me ollaan jo suhattu kotiin ja taudista on enää jäljellä ns. heikkouden hiki joka nousee pintaan heti jos ajatteleekaan mitään rankempaa. Olen kyllä muka yrittänyt siivota, vähän sutasen sieltä sun täältä.
Keväiset verhotkin jo kaivoin kaapista esille, toin ne tuohon tyrkylle, mutta kun lähdin hakemaan silitysrautaa alkoi uuvuttaa ja lipesin sohvalle joka oli siinä sopivasti tyrkyllä. Ehkä sitten huomenna....tai pääsiäisenä.
Huohottava tohtori otti eilen yhteyttä ja nyt hän vielä halusi minut nieleskelemään letkua sisuksiini.
Sen teen, tosin siihen kuulemma menee vielä kuukausi koska letkutukseen on oikein jonoa. On se niin kivaa hommaa, että kaikki tahtoo sinne.
Ulkona on aivan huippu kaunis ilma, aurinko paistaa ja räystäät tippasee. Kävin Paulin kanssa lenkillä aamulla jo ennen kahdeksaa, mutta kotiin päästyäni lipsahdin takaisin peiton alle ja nukuin kymmeneen.
Kätevää ja tehokkuutta vähentävää tällainen pieni asunto jossa on liikaa pehmeitä, kutsuvia paikkoja joihin köllähtää kesken matkan.
Nyt pitäisi vielä kokkailla ensi viikon ruokia ettei tarvitse sitten töitten jälkeen seistä keittiössä, mutta taidan katella sitä sitten huomenna.
Pitänee soittaa metsurille sympatiapuhelu, en nimittäin ole enää ainoa nuhanenä tässä klaanissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti