Keskiviikkona se iski; ihan helvetillinen päänsärky! Olin töissä kun tunsin kuinka hiljalleen alkoi koko kalloa kivistää ja tunnissa kipu yltyi niin kovaksi, että tuli hirveä kiire kotiin ja pimeään.
Työmatkahan ei ole kuin muutaman metrin, mutta jo se tuntui liian pitkältä ja ehdin noin tuhat kertaa nielaista yrjöt takaisin alakertaan ennekuin olin kotona. Migreenilääke huuleen ja pimeään pötkölleen, mutta nyt ei onnistunut edes pötköttäminen joten toppasin itseni tyynyjen avulla puoli-istuvaan asentoon ja yritin nukkua. Odotin tunnin, soitin metsurille (kun se vähän helpottaa), yrjösin ja rukoilin. Ei auttanut. Pakko oli lähteä päivystykseen hakemaan piikkiä. Soitin Larvannon isän kuskiksi ja itse istuin autossa aurinkolasit päässä ja oksennuspussi sylissä. Kuski puhui koko ajan ja minulta meinasi haljeta pää.
Perille päästyämme kävelin suoraan luukulle ja sanoin etten voi odottaa yhtään siellä odostussalissa, tarvitsen piikin ja mielummin heti. Täti tuijotti minua v-mäisen näköisenä ja kysyi sitten eikö minulla ole kotona sitä pikkiä!!! No mitähän helvettiä minä siellä tekisin jo olisi!!!
"Noooo, mene odottamaan, kutsumme sinut kohta". Koska edes vessa ei ollut pimeä, istuin lasten leikkihuoneessa koska sieltä sai valot pois. Onneksi ei ollut yhtään pilttiä paikalla, muuten olisin joutunut viskomaan ne ulos sieltä. Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, se keksii keinot ja niin keksin minäkin siellä nurkassa kyyhöttäessäni aurinkolasit silmillä. Hoksasin, että työterveyshoitajasta voisi olla nyt apua. Soitin sinne ja kysyin voiko sieltä saada piikkiä, mutta vaikka he auliisti lupasivat, tyssäsi piikin saanti niiden puuttumiseen. Seuraavaksi ehdotin, josko joku paikalla olevista lääkäreisä kirjoittaisi minulle respetin suoraan apteekkiin ja pistän sen piikin itse. No se onnistui ja sitten me huristeltiin oksennellen kohti apteekkia, teki mieli mennessä vilkuttaa keskisormella sille v-tädille.
Minulla oli piikki taskussa ennen kuin olisin siellä päivystyksessä päässyt edes takaisin sinne luukulle. Sitten kotiin ja piikki reiteen, ei se mitään mukavaa ole se itse pistäminen. Piikkin pitää törröttää lihassa kymmenen sekuntia jotta kaikki lääkeaine ehtii imeytyä ja se kirvelee niin pirusti! Sen kestää paljon paremmin jos joku toinen pitää neulaa paikallaan. Menin sitten sohvalle odottamaan vaikutusta joka yleensä leikkaa pahimmankin pääkivun muutamassa minuutissa, mutta ei nyt. Soitin taas etähoitaja-metsurille (apuva) joka arveli, että hieronnasta saattaisi olla apua. Siispä soitto minun ikiomalle luottohierojalle joka otti minut samantien käsittelyyn.
Autollahan minä en olisi saanut ajaa kaikkien pillereiden ja piikkien jälkeen kun olo oli muutenkin enempikin kuin hutera, mutta koska vaihtoehtona oli se puhelias kuski, lähdin mielummin itse ajamaan. Onneksi matka ei ole pitkä. Tosin jo ensimmäisessä risteyksessä meinasin pamauttaa toisen auton kylkeen, mutta perillä pääsin.
Hieroja laittoin kaikenmaailman magneettinapit sinnetänne ja vaivasi vatkaten minua tunnin ja ihme tapahtui; kipu alkoi hellittää!!
Ja ei kun takaisin kotiin nukkumaan, onneksi Larvato tuli illalla käymään ja hoiti koiran ulkoiluttamisen.
Seuraavana päivän en edes uskaltanut ajatellakaan töihin menoa, istuin sisällä verhot kiinni ja olin ihan hissukseen ja siitä huolimatta migreeni tuli taas. Ja ei kun nappia naamaan ja nukkumaan. Sitä tahtia meni eilinen päivä ja ilta. Tänään kipu ei ole vielä hyökännyt kimppuun, mutta istun edelleen täällä kotona verhot kiinni siihen asti kunnes aurinko laskee, eilen se laski vasta puoli kahdeksalta. Koiran ulkoiluttamisen olen delegoinut sille puhekoneelle, mutta haveissa olisi päästä itsekin ulos koska jääkaappi alkaa olla jo aika tyhjä ja lääkevarasto vaatii täydennystä.
Suihkuunkin ehkä kannattaa raahautua ennen kauppareissua, hiukset sojottaa rasvan voimalla joka suuntaan ja tuoksukaan ei mahda olla raikkaismmista raikkain.
Voi kumpa olisi pilvinen ja synkkä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti