Söin pitkästä aikaa puolukkasurvosta ja olin sen jälkeen niin tuskissani, ettei mitään järkeä. Tuumailin vihdoinkin käydä ihan lääkärillä asti pohtimassa tätä vatsa-juttua, mahtaako kyseessä olla vielä kaiken kukkuraksi sappikivetkin vai mistä nämä kaikenmaailman väännöt ja kivut johtunee. Olin kyllä melko skeptinen jo valmiiksi, yleensä lääkärit määrää purkillisen jotain närästyslääkettä ja käskee tulla uudelleen jos ei auta jotta voivat määrätä toisenlaiset pillerit, mutta koska niinkin hieno(ja ilmainen) systeemi kuin työterveys on keksitty, päätin kokeilla. Varasin ajan ja sain sen samalle viikolle, lääkärin nimi tosin kieli ettei kyseessä ole kotimainen tohtori ja hikoilin jo etukäteen kielimuurin ylittämistä, pitääkö siellä ihan piirtää vai esittää pantomiimia....
Olin jo hyvissä ajoin työterveysasemalla odottelemassa sisäänkutsua ja ihan ajallaan minut tulikin noutamaan vanhempi, valkotakkinen setä. Siis eläkeläinen. Harmaatukkainen. Vaari. Puhui kuitenkin hyvää suomea tosin murtaen, mutta ymmärrettävästi senkin tehden.Ensimmäinen ajatukseni oli hänet nähdessäni, että tämä on varmaan kaivettu jostain eläkeläisten reservistä paikkaamaan huutavaa lääkäripulaa, mutta onhan hänellä nyt ainakin kokemuksen tuomaa varmuutta jne.Huoneeseen päästyämme selitin vaivani ja vatsahistoriani ja hän kuunteli lempeästi hymyillen jonka jälkeen vaari ohjasi minut petille pötköttämään.
Tässä vaiheessa odotin hänen sanovan "otatko vähän housuja auki ja vatsaa näkyviin", mutta ei. Hän alkoi sormet vapisten itse avaamaan minun housun nappejani silmät kiiluen. Jähmetyin kauhusta. Sitten tämä valkohapsi ujutti kätensä paitani alle ja alkoi järjestelmällisesti käydä vatsaani läpi koko ajan huohottaen ja hokien " tässä on sappi.....niiiiiiiiiin......ja tässä haima.........niiiiiiiiiiiiin......ooooooh täällä on lihas!!!" hän läähätti kun kädet tapailivat minun kylkiäni. Kaduin jokaikistä jumppaa, tuskin paksu läskikerros olisi saanut hänet yhtälailla riemastumaan.
Sitten hänen kätensä liukuivat alaspäin ja siellä oli kuulemma paksusuoli....niiiiiiiiiiin. Tässä vaiheessa olin valmis lyömään ukkoa turpaan jos paksusuoli on enää yhtään alempana, mutta ei toki; hän aloitti koko kierroksen uudelleen koko ajan tuijottaen silmiini ja huokaillen. Minä tuijotin kattoon kun en enää kestänyt.
Kun uusintakierros oli ohi sain nousta ja sitten alkoi elämäni pisin odottaminen kun vaari alkoi naputella tietokoneella lähetteitä jos jonkilaisiin kokeisiin. Sitten hän tulosti ne paperille, joka on täysin turha toimenpide koska tiedot siirtyvät automaattisesti labraan. Ukolla olikin taas ketunhäntä kainalossa...vai sanonko mikä ja missä.... Se halusi, että me yhdessä nyt katsotaan mihin kokeisiin minut lähetettiin. Hän työnsi naamansa melkein omaani kiinni ja hönkäili kokeet läpi ja keksi siinä vielä muutaman uudenkin testin. Voi taivas.
Sitten hän kertoi, että vastauksissa menee viikko ja hän soittaa minulle tulokset, milloin hän voi soittaa? Änkytin, että milloin vain. Jotenkin sekin kuulosti korviini sairaalta. Olen tottunut siihen, että annetaan tarkka puhelinaika jolloin lääkäri soittaa, mutta eipä tehnyt mieli jäädä kyselemään mitään ylimääräistä. Ryntäsin ulos enkä todellakaan kätellyt vaikka äijä työntyi ovelle saakka saattelemaan, kysyin vasta neuvonnasta pitääkö olla ravinnotta ja missä ne kokeet otetaan. Herran jestas mikä ukko!!!!
Onneksi ei ollut kurkku kipeä, se olisi varmasi halunnut näyttää missä ne keuhkot oikein on......niiiiiin...
Ymmärrän nyt oikein hyvin sitä nuorta naista, jonka rintaa lääkäri oli käynyt imemään ja hän oli seissyt kuin Lootin vaimo tekemättä yhtään mitään. Jopa tämän ikäinenkin täti kuin minä (puhumattakaan kaikesta elämänkokemuksesta) meni ihan lukkoon, oli se niin odottamaton tilanne. Itsekin olen (tissikohun ollessa kuumimillaan) työpaikan kahvipöytäkeskusteluissa uhonnut, kuinka tekisin niin ja näin, mutta kun tilanne osui kohdalle niin kyllä siinä meni aikalailla pasmat sekaisin. Vähän sama juttu kun menisit lihakauppaan ostamaan potkaa hernekeittoon ja saisit eroottis-sävyisen esityksen possun eri ruumiinosista. Saatikka sitten kun joku pääsee ihan iholle asti ammattinsa turvin! Se on karmeaa!!
Varmaahan on, että tämä vaari saa jatkossa hoidella ihan jonku muun vaivoja, mutta se puhelinsoitto minun on kai pakko kestää, toivottavasti se ei enää innostu huohottamaan, että saan puheesta selvää.
Ja se pilleripurkki määrättiin myös, kuulemma joskus auttaa, joskus ei. En aio kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti