Irti

Kylläpäs tämä nyt onkin hankalaa....tämä lopullinen irtiotto. En nim. vielä eiliseen mennessä ollut tehnyt maistraattiin muuttoilmoitusta, metsuri kun sitä kyseli niin väitin sen olevan niin lopullista. Se vaan nauroi.
Mutta onhan se ja onhan se tehtävä, niinpä sitten viime yönä kello kolme (kun ei tullut uni silmään) menin nettiin ja pitkin hampain tein sen. Tosin laitoin muuttopäiväksi vasta 12.7 koska silloin minun on viimeistään oltava jo siellä melko pysyvästi. Jotenkin tuntuu mukavammalta ajatella, että vielä jonkin aikaa posti kolahtaa tästä tutusta luukusta ja minullakin on oikeus olla vielä täällä, mennä täällä lääkäriin ja asioida tutuissa paikoissa. Kyllä sitten osaankin olla vauva!

Se mitä en todellakaan tule kaipaamaan täältä, on tämä kerrostalo ihan noin niin kun asumismuotona.Kun tänä aamuna vihdoinkin puoli kuudelta pääsin uneen, alkoi naapurin mummo kuunnella oopperaa ämyrit täristen!! Illasta saan taas nauttia yli puolenyön seinänaapurin erittäin tehokkaasta kotiteatterin äänentoistosta, hän kun on mieltynyt toimintaleffoihin.
Olen keltaisten, päässä paisuvien korvatulppien suurkuluttaja, sillä seurauksella että vasen korva suhisee ja klonksuttelee jo ihan jatkuvalla syötöllä. Se on todella ikävää eikä siihen auta muu kun roikottaa päätä sohvan reunan yli sillee selällään ikävästi retkottaen, joskus myös auttaa kun tuhautan ilmaa kolme kertaa peräkkäin nenän kautta ulos tiiviiseen tahtiin. Tämä puolestaan herättää kanssa ihmisissä monenlaisia reaktioita riippuen siitä kuinka tuttuja he ovat. Aina kun en jaksa/muista selittää, että korvaani tässä vain hoitelen.

Tänään istuin kirpputorilla myymässä suureksi jääneitä vaatteitani (kiitos ruokavamman) ja oli kuulkaa kylmä!
Aurinko kyllä paistoi, mikä sai minut tyhmät luulemaan, että on kesä ja kiskaisin caprit jalkaan.
Siitä sitten kuormasta lisäilin vaatetta tasaseen tahtiin ja loppupeleissä näytin aivan oikealta torimuijalta.
Asiakkaita oli tosi vähän, mutta onneksi kohdalleni sattui pysähtymään muuan kiihkeä rouva joka ihan onnessaan alkoi kaievelemaan vaaterekkiä ja hihkui isoon ääneen: "Oi miten halpoja, oi-joi minä otan tämän ja tämän ja tuon!!" ja otti myös. Hihkuminen toi paikalle lisää rouvia joihin iski kateus, ettei se hihkuja nyt ihan kaikkea saa ja minä sain kohtuullisen suuren kasan vaatetta pois käsistäni.
Aamulla vielä ajattelin vieväni Konttiin ne mitä jää, mutta enpäs sitten vienytkään. Myös Sodankylässä on kirppari (ainakin yksi), alan siellä aikani kuluksi kauppaamaan. Suunnitelmissa olisi myös esittää siellä kunnan pampuille, etteikö sielläkin voitaisi vaikka lauantaisin antaa ihmisille mahdollisuus mennä torille myymään tavaroitaan ihan ilmaiseksi.  Tiedä sitten toimisiko se...."Kyllä on naapuriki vähissä rahoissa ku pittää torilla rääsyjäsä kaupata, semmosia lumppuja oli, kyllä mie kattoin. Oi iesus sentäs!"