Jousimies

On se sitten merkillistä, kuinka paljon on ihmisiä jotka uskovat kaiken maailman hölynpölyyn kuten horoskooppeihin. Niiden mukaan sitten määritellään ihminen ennen kuin on ehtinyt kissaa sanoa.
Törmäsin tähän pöljään ilmiöön taas tänään työpaikalla.

Istuttiin kaffilla ja sitten joku keksi alkaa kyselemään toisilta, että mitä merkkiä horoskoopeissa he edustavat. Ja kun päästiin minun  kohdalle kerroin tietysti olevani jousimies, en olisi kertonut jos olisin tiennyt reaktion.
Osa porukasta alkoi kiljua, että voi teitä raukkoja kun olette JOUSIMIEHEN saaneet remmiinne (me kun työskennellään pienissä ryhmissä) ja yksi ryhmäni jäsen huokaili silmiään pyöritellen jotta huh ja puh...jousimiehet kun on niin sellasia huiskishaiskis-tyyppejä ja kyllästyvätkin niin jumalattoman helposti. Jousimies istui ihan hiljaa tatti otsassa.

En kyllä kyllästy. Paitsi joskus jos on tylsää, kuka sitä nyt jaksaa tylsiä hommia jatkaa loputtomasti? Se on elämän tuhalusta ja ihan tarpeetonta.
Kyllästyn typeriin touhuihin jotka ensi alkuun saattaa tuntua tosi mukavilta ja teenkin niitä ihan intopiukalla hetken, mutta innostus kyllä saattaa lopahtaa tosi lyhyeen jos totean ettei ole enää kivaa.
Mistä sitä voi etukäteen tietää onko kivaa vai ei jos ei kokeile? Häh?!
Enkä kyllä ala mitään kokeilemaan jos on pakko jatkaa vaikkei haluta, se on piinaavaa.

Ja miten niin olen huiskis tai haiskis?
Tai ehkä vähän olen. Se vähän riippuu. Saatan kyllä räplätä jotain ikkunasomisteita tuntitolkulla ja tosi tarkasti, mutta sitten siivoaminen menee vähän "maton alle"- periaatteella.
Tykkään tiskata käsin, mutta ei nyt pidä tukehtua raivoon jos on joku pieni kokkare jäänyt lautasen pohjaan, sinne alapuolelle,  kuka niitä nuolee?
Pysyn paikoillani kuin tajuton rannalla montakin tuntia jos vaikka luen hyvää kirjaa, mutta muuten en kyllä jaksa, jo yöt tuntuu joskus liian pitkiltä ja pitää lähteä lenkille kello viisi.
Leivon ja kokkaan oikein mielelläni, mutta näppituntuma on niissä(kin) hommissa paljon parempi kuin desimitta ikinä, mutta voiko siinä nyt puhua huiskimisesta? Kaikki kupit pysyy pöydällä. Yleensä.

Asiat joiden opetteluun olen käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa, teen tosi perustellisesti ja niistä irtipääseminen on ihan tajuttoman vaikeaa.
Esimerkkina voisin mainita vaikka tuon tupakoinnin, opettelin sitä tosi hartaasti monta vuotta ja lopettaminen onnistui vasta kolmannella kerralla. Myös kaljaa opettelin nuorena tyttönä juomaan salmiakin avulla (kun se oli niin kertakaikkisen pahaa mutta halpaa) ja irtiotto siitäkin oli tosi kovan työn takana.
Metsuria olen opiskellut vasta vähän aikaa joten se on vielä työn alla, mutta lastenhoitoa opettelin tosi sinnikkäästi ihan alusta murrosikään ja nyt sitten pitäis päästää irti. Ja se vasta kamalaa onkin.

Muutoin en kyllä ole ollenkaan mikään "Jousimies", minä olen vaan syntynyt joulukuussa ja ylpeä siitä.