sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Metsurin heila

Metsurin heila
Sitä ollaan taas riehuttu kotia kuntoon aamusta alkaen siinä määrin, että nyt alkaa suurinpiirtein kaikki olla paikoillaan. Tietysti vanhassa kodissa on vielä kuormallinen tavaraa, mutta ei kannata ajatella sellasia masentavia asioita vaan tarttua innolla uusiin haasteisiin. Tässä tapauksessa raivaussahaan.
Metsuri nääs alkoi taas harventamaan pajupuskia tämän asunnon ympäriltä ja tuli sitten ehdottaneeksi, että haluanko kokeilla.
Minähän haluan mitä vaan ja niin sitä sitten raivattiin.
Ei kuulkaa ollut vaikea homma laisinkaan, hikinen oli.

Aloitin pätkimällä horsmia vaakatasoon, mutta hiljalleen innostuin ja siirryin pajuihin ja sitten paksumpiin pajuihin. Kun kuolaten katselin lähellä sojottavia koivunrunkoja, metsuri tökki minua opetuskepillä takapuoleen.  No jätin ne sitten suosiolla rauhaan, täytyy totella ettei se vie minun uutta lelua pois.
Metsurilla tosiaan oli sellanen tielaitoksen punainen merkkikeppi (monta metriä pitkä) jolla se kopautteli minua aina kun sillä oli asiaa.
Onneksi ei ollut kovin paljon, olis voinut alkaa ärsyttämään.

Metsuri raivasi aika paljon ja minä pläntin, mutta nyt aion kaikille sanoa että ME ollaan raivattu puskat pois kun MEITÄ niin häiritsi ne. Kun kerran yhdessä ollaan niin sitten ollaan ME.

Muutoin tämä yhteiselo on sujunut aika rauhallisissa merkeissä. Muutamien tavaroiden paikoista on vähän väännetty ja sitten yhden paperitolleron paikasta meinasi tulla ihan riita. Että saako olla siinä, minusta ei  ja metsuri sanoi -äristen- jotta ei haittaa ja minä siihen -sihisten- ettei niin voi päättää jos toista haittaa. Eikä se sitten ollut siinä. Sen pitunen se.

Metsuri nukkuu tyytyväisenä öristen yönsä, mutta minun pitää vielä totutella siihen, että siinä vieressä koko ajan toinen ihminen hengittää ja ääntelee. Onneksi se ei kuorsaa kuin joskus harvoin, kuten viime yönä. Työnsin sitten etusormen sen kylkiluiden väliin ja odotin. Hän kuulkaa katsoo minua hyvin hämmästyneenä. Totesin lyhyesti, että "kuorsasit" ja metsuri oli unessa ennen kuin ehdin sanoa viimeistä tavua. 

Kyllä joillain on niin helppoa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti