Pakkanen paukkuu

Nyt sitä sitten ollaan arktisilla alueilla ihan tosissaan, huomasin ma tänä aamuna.
Mittari näytti miinusasteita viisi!
En nyt hetkeen ollut aivan varma, että voiko se olla totta. Väänsin kaulan mutkalle ja kattelin sitä mittaria ylösalasin ja vähän viistoon, mietin sitten ihan pää suhisten, että kummin päin ne asteet nyt siinä oikein kuuluu olla.
Sitten muistelin yhtä vanhaa iskelmää jossa sanotaan jotta lämpö nousee ja päättelin viisaasti siitä, että kyllä se nyt on pakkanen.
Ulkona näytti kyllä aika kylmältä, mutta niin siellä usein näyttää viiden aikaan aamulla kun rähmäsillä silmillä tihrustaa.
Karuakin karumpi totuus iski sormille kun menin autolle ja sen ikkunat oli umpijäässä, siinä minä sitten elokuisena aamuna skrapasin ikkunoita sormet sinisenä kuultaen.

Eilen oli sitten jaossa se suuri jättipotti ja minä varauduin taas voittamaan.
Tai siihen jos metsuri voittaa. Niihin voi varautua monella eri tavalla. Jos esimerkiksi metsuri voittaisi, niin siihenhän on täytynyt tehdä jo vähän alustavia valmisteluja. Tänäänkin paistoin sille jälkiruuaksi lättyjä, kun ei koskaan voi tietää milloin se voittaa.
Sinä päivänä meitsillä täytyy bojot olla jo niin tapissaan, ettei se heti ala vaihtamaan. Ainakin nanosekunnin harkitsee.
Ja minä olen sitten tietysti sillee, että "voi miten ihanaa, kyllä minä olen niin iloinen sinun puolesta!" vaikka oikeasti olen ihan sairaan kateellinen. Eikä me olla edes naimisissa.

Omaan voittoon varaudutaan sitten taas ihan toisella tapaa. En esimerkiksi uskaltanut alkaa syömään kinkkuleipää ennen arvontoja etten vaan tukehdu siihen voitonhetkellä. Mene koko voitto sivusuun suoraan Larvannolle.
Pidän huolen että aina lottoiltoina minulla on suurinpiirtein säädylliset vaatteet yllä, jos vaikka sekoan ja menen ulos huutamaan tai juoksentelen pitkin pihoja.
Siitä on myös pidettävä huoli ettei ole yksin kotona kun kuponkia tarkistetaan, muutenhan hölötän sen heti jollekin perheen ulkopuoliselle joka ryöstää kupongin minulta tai on muuten vaan ilkeä.

Vielä ei ole ollu tarvetta näille varatoimenpiteille, mutta täytyy pitää taitoa yllä kun ei koskaan voi tietää milloin se osuu kohdalle. Aina sen joku on voittanut, miksen siis minä.
Sitten olisin oikein nöyrä rikas. Niinpä vissiin........