Sitä usein sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen ja se, jos mikä on NIIN TOTTA!! Otetaan nyt taas vähän laajempi perspekttivi tähän(kin) hommaan; työpaikat. Muutamaa alaa läheltä seuranneena voin vain todeta sen pitävän surullisen paljon kutinsa. Kuten nyt esimerkiksi päiväkodit, siellä pitkään työskennelleet alkavat itsekin käyttäytyä kuin leikki-ikäiset (puhumattakaan vaavi-osaston väestä), ne mössähtää toisilleen ja pitävät mykkäkoulua mulkoillen toisiansa huoneen poikki, ne vaativat tiukasti samat säännöt kaikille ja protestoivat isoon ääneen jos Eija sai ylimääräisen piirakkapalan viikkopalaverissa,SE ON NIIN VÄÄRIN! Ja ai hurja kuinka vaikeaa se toisen kehuminen onkaan...."juu, onhan tuo lammas aika kiva,mutta aika vähän sillä on villaa"...Mutta retkellä ja pikkujouluissa ne riehaantuu ja tulee sokerihumalaan, laulattaa ja naurattaa kunnes joku käskee olla hiljaa. Entäs sitten ravintolat; siellä on aika monta vauhti-veikkoa duunissa, kyllä tiedetään mitä myydään ja tuttu on tunnelma tiskin kummallakin puolen.Osaavat kyllä eläytyä asiakkaan asemaan tarpeen vaatiessa ja sehän se kyllä vaatii. Mutta kenellä muulla on yhtä pitkä pinna lauantaiyönä kello kolme kun epätoivoiset etsii sitä olkapäätä ja oksentaa kengille? No, ehkä sairaanhoitajalla joka kotonakin tykkää raplata rupisia polvia ja kurkistella nielurisoja, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja montako siivoojaa tiedät jonka kotona on sotkuista ja haisee viikon viemätön roskapussi eteisen nurkassa? Minä en tunne yhtään. Tunnen kyllä muutaman hälytysajoneuvonkuljettajan joka tykkää vapaallakin olla sorateiden virtuoosi ja olen kuullut kummallisia tarinoita poliiseista, jotka ei ymmärrä, että työaika loppui jo. Sellaista se on elämä, meitä muokataan niin monella tapaa.
Ei ole silti hyvä olla yksinkään, erakkona pyöriä. Muuten voi rakastua lehmään, kuten kävi yhdelle valokuvaajalle joka kyllästyi ihmisiin ja meteliin ja muutti kauas keskelle Texasin erämaata. Nyt se asustelee siellä ypöyksin,seuranaan texasinpitkäsarvilehmä Benita. Tosin Benita on edelleen oman tiensä kulkija,villinä kun laiduntaa, käy sitten moikkailemassa Johnia kun siltä tuntuu tai janottaa ja kiitokseksi kakkaa vähän lannotetta erakon vihanneksille. Jotain elämää sitä ihminen kuitenkin ympärilleen kaipaa, vaikka sitten kuinka tympii. Nyt John ihan selvästi on jo alkanut inhimillistää Benitaa, se muka luulee että rakenteililla oleva vaja tulee hänelle. Ja tämän erakko päätteli siitä, kun Benita kävi kurkkimassa rakennuksen ovella. Ai jai, tässäkin tapauksessa pitemmän päälle seura tekee kaltaisekseen.......mutta kenet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti