Sarvikuonojen maa

Vesipään viimeinen toivo......

Minulla on sarvikuono olohuoneessa. Sarvi ainakin. Koska flunssa ei anna periksi niin minä annan, olen valmis runttaamaan suolavettä vaikka takapuoleen jos se jotain auttaa. Jo silloin kun poskiontelontulehdus alkoi (ja söin siihen ensimmäisen lääkekuurin) lääkäri suositteli minulle tuota sarvea, jolla siis huuhdellaan nenää suolavedellä. Valehtelin, että minulla on jo sellainen koska en jaksanut kuunnella pitkiä sepostuksia jonkun ihmeellisen muovihärpäkkeen mahdista, on näitä nyt nähty. Olin viime viikon töissä räkimässä ja yskimässä, loppuviikosta kuvittelin jo olevani paranemaan päin, kun sitten lauantai-iltana alkoi käyrä laskea ja sunnuntaina olinkin taas kanttuvei. Maanantaina sitten taas tohtorille, edelleen aatelisissa poskionteloissani oli tulehdus ja turvotus sekä siihen päälle tuli sitten keuhkoputkentulehdus. Lisää lääkettä. Ehdottivat punkteerausta, mutta olen nynny enkä suostunut. Tosin lääke vääntelee vatsaa siihen malliin, että nyt olen jo valmis rusautukseen jos sillä on homma hoidettu. Kyllä kai sen kivun kestää, sen on kuitenkin aika pian ohi jos vaikka vertaa esimerkiksi synnytykseen joka minulla kesti 15 tuntia. Tuloksena silloin oli tosin muutakin kuin räkää. Mutta takaisin siihen sarveen, pistin teinin asialle ja se kipaisi ostamassa minulle moisen tötterön. Luin huolella käyttöohjeet ja aloin kaataa suolavetta sieraimesta sisäään. Tuntuihan se kyllä vähän vistolta alkuun, ihan samalta kun uidessa menee vettä nokkaan, mutta siihen tottui aika pian. Jos päätä  vähänkään nosti liian ylös räkä ja suolavesi hurahti nieluun ja se oli kohtalaisen yököttävää.Ja nyt kerron vielä miltä se näyttää; aivan samalta kuin lapsen puhallettiin pääsiäisenä kananmunia tyhjiksi maalamista varten. Unohdetaan se keltuainen, silloin kun valkuainen valuu munasta ulos niin näky on sama nokkahuuhtelussa. Tunne huuhtelun jälkeen on se paras osa, oi miten raikas olo! Haistoikin ihan uudella tavalla. Tästä innostuneena olen nyt tämän päivän aikan lorotellut jo kahdesti nokkani putaaksi ja aion tehdä sen vielä ainakin kerran ennen nukkumaan menoa. Säästäisiköhän sarvi  minut ruston repimiseltä? Sitä sopii joukolla toivoa.