torstai 14. huhtikuuta 2011

Postimies Pate ja muutama muu hullu

Minulla on sinkku-leikki menossa, asun ihan yksin tällähetkellä ihan niin kuin joskus ennen muinoin. Paitsi haisuli-Pauli on kyllä kaverina, mutta koiria ei lasketa. Teini lähti Pariisiin pyörimään ja tulee vasta maanantaina, joten elelen kuin pellossa. Eilen keksin tähän leikkiin uuden säännön, "Yhden kupin ennätys" on sen nimi ja se menee niin, että katson kauanko pärjään mahdollisimman vähällä tiskillä eli yhdellä kupilla. Valitsin kupiksi Muumi-mukin, sen jossa Mörkö hippailee laidasta laitaan.Siitä on hyvä juoda ja syömäänkin pystyy ainakin muroja, mysliä ja jugurttia.Pottuja ja kastiketta en sentään siitä ala haarukoimaan kun pottumössön teko ei mukissa oikein onnistu, enkä osaa syödä perunoita palasina. Sitten vaan välissä huuhtasen mukista edelliset moskat veks`ja ei kun uutta tilalle. Toimii. Joten nyt pitää kokeilla jotain muuta. Taidan panostaa ensi sunnuntain ja maanantai välisenä yönä postinjakajan väijymiseen, pitää alkaa jo kehitellä sitä, hyvin suunniteltu ja niin eespäin. Ai miksikö sitä väijyn? Koska se tekee minut tahallaan hulluksi. Se räpälää ja hinkuttaa lehteä luukusta niin kauan, että olen jo kahdesti meinannut soittaa poliisit kun luulin kokahöyryisen murtovarkaan siellä lukkoa roplaavan. Molemmilla kerroilla tönin Pauli-Anteroa, että se menisi murisemaan ovelle, mutta mitä vielä, se huitoi tassulla minua kauemmaksi eikä edes avannut silmiä. Ensi sunnuntaina menen kolmen aikoihin istumaan eteisen matolle ja odotan, jakaja tulee yleensä siinä kolmen ja puoli neljän välillä. Suunnitelma on vielä vaiheessa, mutta alustavasti olen suunnitellut tarttuvani hipihiljaa - mutta tiukasti- lehden kulmaan kiinni ja teen vastaliikkeen kun se alkaa sitä hinkuttamaan. Samalla voisin töräyttää kaikin voimin sellaiseen vappupilliin joka oikenee kippurasta suoraksi, sihtaan ulos postiluukusta.Siihen vielä jos päräyttäisi mielipuolisen naurun päälle - ei tarvi edes kummosesti pinnistellä- niin johan luulisi toimivan.Ovea en uskalla nääs avata kun olen kerran ypöyksin kotona, jakajahan voi olla vaikka joku hullu. Olen aivan varma, että se tekee sitä kihnutusta tahallaan, koska yhdellekkään toiselle jakajalle lehden saaminen luukusta sisäpuolelle ei tuota moisia ongelmia. No, sitä saa mitä tilaa. Päivän mottona voisi olla vaikka "Miksi olla vaikea, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti