Nyt on fiilikset ihan katossa! Kolme viikkoa on suurinpiirtein joka päivä särkenyt päätä, välissä siedettävästi ja toisena päivänä (kuten nyt esimerkiksi eilen) on ollut suorastaan painajaismainen jomotus ja tänään on ensimmäinen kivuton päivä. JEEEE-EE!!!! Se on ollut joku tappajavirus flunssan muodossa joka on sisuksiani jyllännyt, loppuhuipennukseksi se kaivautui poskionteloihin joihin se jäi asumaan polkien painetta kalloon. Napostelin antibioottikuurin, mutta ei se ainakaan vielä tehonnut joten hain tänään lisää troppeja, nyt suihkin kortisoonia sumuna sieraimiin ja lisäksi sain vielä jotain tabletteja jotka laskee turvotusta, mutta saattavat aiheuttaa jonkimoista tutinaa ja tykytystä. Ei haittaa. Olen valmis vähän sätkimään siitä hyvästä kun päätä ei jomota ja silmiä voi liikutella kivuttomasti. Sitäpaitsi tällähetkellä en tärise lainkaan, ainoastaan leuka tuntuu olevan jonku muun ja alahuuli heilahtelee itsekseen, mutta niin kauan kun on liikettä on myös elämää! Kalliiksi tämä tauti on kyllä minun lompakolle tullut, kun lasketaan minun ja teinin (sama tauti, eri lääkkeet) lääkäri- ja lääkekulut yhteen, on rahaa kulunut jo melkein 200 euroa. Sisuksiani korventaa myös aina kun muistan kuntosalikortin, joka makaa repuntaskussa turhanpanttina. Siinä meni yhden kuukauden kortin hinta ihan harakoille. Aina kun olen ollut tajuissani, olen tarkastanut peilistä kuinka paljon perä on levätessä levinnyt. Aika paljon. Odotan kuin Olli omenaa sitä päivää, kun olen taas ihan priimakunnossa ja pääsen nauttimaan keväästä täysin rinnoin. Mahtavaa kun lumet sulaa ihan silmissä ja vettä on ulkona nilkkoihin asti, ei ole kevään voittanutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti