Ihan "lemppareita" on Erica ja Josefina, blodit ystävykset jotka siellä sitten kimpassa kaahailee. Muistaakseni se on Erica joka ajaa ja Josefiina on apukuski. Kumpikin aivan yhtä tyhjäpäisiä. Eilen ne pamautti nosturin kylkeen täyttä ravia kun tehtävän luonne oli sellainen, että autoon suihkusi aina vettä kun kolautit autoa johonkin ahtaassa paikassa käännellessä. Tytöt ei halunneet, että meikki suttaantuu ja tukka menee takkuun, joten he ratkaisivat asian vetasemalla huput syvälle päähän ja pää painettiin vielä niin lähelle polvia kuin suinkin mahtui. Erica sen aloitti, hän ohjaa kun Josefiina kerran neuvoo, eihän siihen kuskin silmiä tarvita. Ongelma oli vain se, ettei Josefiina halunnut uhrata meikkiään moisen typeryyden takia ja vetasi myös pään pensaaseen ja sitten vaan kaasua koneeseen. Kuvaaja tippui nosturista kuin telkkä pesästä, onneksi oli valjailla kiinni. Tyttöjä se vaan nauratti kovasti, vaikka toisen otsassa olikin kuhmu. Myös ohjemassa mukana olevat veljekset ovat kyllä ihan omaa luokkaansa, herra varjele ettei niistä kumpikaan lisäänny koskaan. Paitsi nehän asuu ruotsissa, mitä se meitä haittaa......kunhan eivät muuta koskaan tälle puolelle rajaa.
Onhan niitä toki meillä täälläkin melkosia teiden ritareita, joskus tekisi mieli käydä pätkimässä tunkilla takaraivoon. Ihan järjettömiä ohituksia ja kaahailuja typerääkin typerimmissä paikoissa. Olin kerran linja-autossa matkustajana kun kuskilla meni ihan yks´kaks hermot edellä ajavaan matkailu-autoon. Ihan ilman mitään varoituksia kuski alkoi isoon ääneen huutaa kuinka nuokin paskahuussit pitäis lailla kieltää liikkumasta päiväsaikaan. Me matkustajat istuttiin naama valkoisena eikä uskallettu sanoa mitään, ettei se vaan hermostu lisää. Ja kun kerran hiljaa oltiin, kuski paransi vauhtia; "Rapido, sillä lukee siellä persiissä! Rapido juu saatana, tuo ei ole mistään Rapidosta kuullutkaan!!!! Etana siellä pitäs lukea. Perkele!!!!". Tässä vaiheessa minä pistin silmät kiinni ja rukoilin meidän kaikkien puolesta enkä vähiten sen matkailu-auton. Pelkäsin, että kohta se varmaan tuuppaa linja-autolla koko Rapidon metsähallituksen puolelle. Sama se sille miten meille käy, kunhan muut on pois tieltä. Ilma oli hyvä, tie oli kuiva, kaupunkiin oli enää matkaa reilu kymmenen kilometriä eikä oltu edes aikataulusta myöhässä joten en jaksanut millään käsittää mistä moinen huuto ja meteli. Ja varjele kun päästiin ihan kaupungin liepeillä ohituskaistalle niin meitin linjavaunuhan paahto ohi tukka hulmuten vain kiilatakseen taas paskahuussin eteen koska meidän piti nousta keskustaan vievälle trampille. Hip hei kun hävetti ihan vaan vähäsen.....vaikken itse ollut edes kuskina. Hurraa Suomi!!!
Jospa sillä kuskilla oli ollut muutoin paha päivä, vaimo kävi vieraissa tai pomo uhaksi potkuilla. Vaikka sitähän ei kukaan kyllä usko. Kun Larvanto oli vielä aika pieni, matkustimme aika useinkin linja-autolla mummolaan ja muuan talvi meille sattui kyllä taas sellainen asiakaspalvelija, että vallan. Oli huono keli ja sillä kertaa oltiin aika lailla jo aika-taulusta myöhässä. Kuskilla paloi pinna ja se polkaisi linjurin reiluun ylinopeuteen ja minä tuijotin lapsen kanssa nopeusmittaria silmät tapillaan. Satuimme nääs istumaan ihan eka penkissä Larvannon matkapahoinvoinnin vuoksi. Siihen aikaa ei vielä ollut muissa penkeissä turvavöitä, mutta meillä oli! Ja siitä osasin olla enemmän kuin onnellinen. Sitten joku onneton painoi vahingossa sitä pysäytynappia, kuski polki jarrut pohjaan ja kun ei kukaan jäänytkään pois se alkoi karjua kun heikkopäinen, että "KUKA PAINO NAPPIA. HÄH!!!! Kaikki istui hiiren hiljaa jolloin kuski selvensi mitä tapahtuu jos siihen nappiin vielä koskee; siitä lentää hankeen. Mietippä sitten siellä mitä menit tekemään. Voi apua. Me kaikki istuttiin kädet ristissä, en tiedä kuinka moni meni ihan päätepysäkille asti kun ei uskaltanut koskea nappiin. Meidän matkan määränpää onneksi oli linja-auto asema, ei tarvinnut räplätä nappia.
 |
| tai sitten ei....... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti