Hiiri-koira

Ainoa hiiri, jonka siedän joten kuten

Jussi sitten oli ja melkeinpä myös meni.  Huristelin taas torstaina töiden jälkeen maalle Pauli- Antero takapenkillä torkkuen. Matkalla satoi vettä niin rankasti, että hetken jo harkitsin parkkeerausta pientareelle, mutta enpä sitten malttanutkaan. Juhannusaattonakin satoi eikä meidän perinteisestä kalareissusta tullut yhtään mitään, maattiin siten mahat pystyssä saunanlauteilla ja kuunneltiin kuinka sade lyö ikkunaan. Kivaa sekin oli. Jos kerran on koltta ja metsuri kysessä, niin periksi ei anneta. Mehän yritettiin sitten lauantaina mennä fisuja narraamaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun joka oja tulvi yli äyräiden. Päätettiin sitten vain paistella makkaraa ja keittää nokipannukahvit, ilta oli ihana; aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin istua tulilla muistelemassa aikaa kaksitoista vuotta taaksepäin siihen hetkeen kun tavattiin pubin baaritiskillä. Metsurihan on minun juhannusheila.
Pauli-Anterollakin oli varmaan ikimuistoinen reissu, se löysi sisäisen tappajan itsestään. Peto on herännyt, hirviö on luotu. Se metsästää hiiriä ja syö ne. YÖK!!!!!!! Eipä voisi enempää inhottaa. Aivan kuten aiemmin jo kerroinkin, niin maalla on nyt joku taivahan hiirivuosi, niitä on aivan tolkuttomasti. Olen taas kirkunut itseni käheäksi ja melkein oksensin kun Pauli saalisti ensimmäisen hiirensä. Sitten sitä ei pidellyt mikään. Eikä sitten tippaakaan auttanut vaikka metsuri kuinka sönkötti jostakin luonnollisesta toiminnasta, siinä ei ole mitään luonnollista!! Ei ole! Voin kertoa sata muuta asiaa jotka on luonnollisia toimintoja, mutta tuo ei ole. Tästä syystä en ole ikinä sietänyt kissoja, ne vielä tuo ja esittelee raatonsa. Voi miten vistoa!!! Metsuri sitten vielä ikään kuin pisteeksi iin päälle näki tarpeelliseksi kertoa kuinka se hiiri äänsi "viik" kun Pate sitä pureskeli. Voi taivas!!! Takulla näen painajaisia ja vaikka mitä. Onneksi ollaan taas kaupungissa.....
Seuraavan kerran kun matkustan maalle (jos edes menen enää ennen kuin hiiret on jäätyneet kalikaksi) teippaan Paulin nokan jesarilla kiinni aina ulkoilun ajaksi. Syökööt Pedigreeniä kuten ennenkin, ei tässä muutkaan ala heti barbaareiksi kun silmä välttää.