Seitsämän syntiä

Satoi vettä. Kaatamalla koko päivän, ihan aamusta asti. Mikä tarkoittaa sitä, että sen kerran kun olen pakosta liikkeellä polkupyörällä sataa ihan helvetisti. Vein nimittäin aamulla massukan huoltoon ja ystävällinen korjausmies kyllä tarjosi kyytiä työpaikalle, mutta kieltäydyin kauniisti ja tempaisin polkupyörän takapanelista kehuskellen kelpo sadevaatteita siinä samalla. Minulla oli Didriksonin takki, jonka olen jo testannut kaatosateessa, se pitää. Housut on Rukan ja ne ei sitten pidä, ei ainakaan kaatosadetta jotta tiedoksi vaan valmistajalle. No onneksi vaatteet kuivui työpäivän aikana ja sitten vaan iltpäivällä sama kostea reissu toisinpäin. Positiivista tässä on se, ettei massukassa ollut yhtikäs mitään vikaan. Kunnon tyttö.
Kävin sitten taas kaupassa ja ihmettelin kovasti, että mitä ihmettä muuan nuoripari niin hirmuisen intensiivisesti valitsee hyllyn luona, jossa on myytävänä valtava valikoima tampooneja ja terveyssiteitä. Sen vielä ymmärrä jos pariskunnan naispuolinen jäsen niitä tutkii, on nimittäin aika monta merkkiä tarjolla, mutta mitä se mies siinä tekee?!! Ihan pakko oli hivuttautua lähemmäksi jotta näkisin (ja etenkin kuulisin) paremmin. No nehän valitsi naiselle kaikista hienointa terveyssiderasiaa, niitä vissiin mainostetaan telkussakin seitsämän synnin nimellä. Sellaisen saa nyt kylkiäisenä kun ostaa tietyn merkkisiä terveyssiteitä. Nainen ei osannut päättää yksin ja mies sitten auttoi. Ihailtavaa pari-työskentelyä ja etenki se, kuinka tosissaan mies vertaili eri vaihtoehtoja! Toki hän sitten lievästi punastui kun huomasi minut siinä kuikkimassa, mieleni teki käydä vähän kehaisemassa, mutta maltoin mieleni. Katsoin juuri viikon parhaan tv-ohjelman (tietysti Pasilan jälkeen), sen ruotsalaisten autoilu-shown ja se on sitten mainiota viihdettä. Kyllä nyt alkaa Erica ja Josefina jäädä kakkoseksi, Jonne ja Johanna menee helkkyen ohi. Ei Johannassa niinkään ole nauramista, mutta se Jonne on kyllä uskomaton puusilmä!! Tänään ne kävi vähän louhoksella kurvailemassa ja puusilmä antoi ihan ihme neuvoja huudattaen samalla heviä, kiljumalla ja samanaikaisesti pomppien penkillään kuin kolme vuotias. Että voi olla ihminen palikka! Katso jos et usko. Yksi tuomareista ja neuvonantajista, Budda, joutui louhoksella syöksymään tämän tästä pelastamaan heidät varmalta tuholta. Budda pomppasi aina jonkun kivilohkareen takaa kiljuen "nej,nej, nej!!!!!!" ja Jonne katsoa killitti aivan ihmeisssään, jotta mikä mättää.
Itsehän osaan ajaa, ainakin paremmi  kuin Jonne, mutta suuntavaisto on täysi nolla. Eksyn oitis. Ihan minne vaan, missä en voi kysyä keneltäkään neuvoja. Aivan kuulkaa ääneen piti nauraa kun paikallinen metsämuseo mainosti avajaisiaan kertoen kaikista temppu-pisteistä joita paikanpäältä löytyy. On jos jonkinlaista metsävisaa ja moton puikoissakin saat heilua. Siellä on myös piste jossa voit kokea turvallisesti eksymisen tunteen. Hah-haa!! Ei tarvi meikäläisen mennä minnekään labyrinttiin kokemaan eksymisen tunnetta, on se sen verran tuttu tunne. Turvallisen siitä tekee vain mukana kulkeva metsuri, joka tuuppii oikeaan suuntaan. Sitä ilman en mene ikinä metsiin mönkimään, paitsi jos siellä on ihan selkeät polut ja tiet joita seurata. En ole mikään mättähältä mättähälle suuntaava sissi ja opastetuilla reiteilläkin  pysyn tallessa jos keskityn tiukasti koko ajan, muuten olen hukassa. Olen kerran eksynyt paikalliseen lähiöönkin ja olin jo valmis soittamaan kotiin, että olen nyt sillä ja sillä kadulla, katsokaa kartasta minne päin nyt pitää mennä. Onneksi löysin tutun kaupan, josta osasin suunnistaa kohti parkkipaikkaa jonne olin jättänyt auton. Voit varmasti kuvitella sitä syvää kunnioituksen määrää, mitä tunsin kun Larvanto seikkaili ypöyksin pitkin Barcelonaa. Oksetti jo pelkkien metrokarttojen katsominen. Ja todella hyvä oli, että näin ne kartat sun muut vasta sitten kun lapsi oli jo turvallisesti kotona.Muutoin olisin joutunut tekemään kyllä jotain, menemään vaikka.....paniikkiin.