Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy, näin Mattia ja Teppoa lainatakseni sanelen. Nyt on kello perjantaina melkein yhdeksän ja on viimeiset hiljaiset hetket ennen hullunmyllyä. Olen toki eilenkin tiskannut juhala-astioita puolille öin, mutta sehän oli rauhallista ja mukavaa puuhaa yön hiljaisina tunteina. Pian huusholli täyttyy ihmisistä, tavaroista ja juhlavaatteista, alkaa se juokseminen kaupan, kodin ja juhalpaikan välillä ja kaikki huutaa yhteen ääneen. On se silti niin mukavaa.
Eilen minulla kuulkaa kävi ihan kotona kosmetologi, sitä voi jo sanoa palveluksi. Täytynee tunnustaa, että se oli Larvannon äitienpäivälahja. Kosmetologi on hänen kavereitaan ja keksin sitten pyytää äitienpäivälahjaksi moista palvelua kun tuo meikäläisen meikkaustaito on suoraan 80-luvulta. Huh-hah-hei ja rommia pullo! Kyllä oli paljon muuttunut niistä ajoista! Ja lopputulos oli kieltämättä upea. Opettelin kuuliaisesti kuinka alaluomet rajataan ja yläluomet varjostetaan, mihin se poskipuna töpötellään ja kuinka rajaus häivennettään. Tuli hiki. Ja sitten opeteltiin kuinka naama ei kiillä. Enpä tiennyt sitäkään, että on olemassa väritön puuteri. Ja seerumi. Ja ihon kirkastin. Että olenkin selvinnyt näin vanhaksi ilman silmänympärysvoidetta ja sen kyllä huomaa, saattais joku sanoa.....Sitten minulle liimattiin lisää ripsiä, oi miten somasti ne räpsyi! Paitsi ne oli hetken huuma, iltapesulla ripset loikoili lavuaarin pohjalla kuin lutikan reisiluut. Iltapesu oli kyllä melko haastava, olin jo unohtanut mitä naamaan piti lätkiä ja missä järjestyksessä, mutta nou hätä! Tyttö kirjoitti minulle ohjeet. Ei kyllin selkeät, huomasin. En millään muistanut, mitä se oikein sanoi mistäkin purkista, mutta sen tajusin, että ensin lätkitään ykköstä ja sitten kakkosta. Pesin ykkösen vedellä pois, varmuuden vuoksi kun en muistanut pitikö se pyyhkiä vai pestä. Kakkonen olikin tiukempaa tavaraa ja kun yritin sitä pyyhkiä, niin voimat loppui. Siis vettä peliin, päättelin. Ja kappas vain, sehän alkoikin vaahdota kivasti! Sitten rasvasin jollain rasvalla, en kuolemaksenikaan muistanut mikä oli yövoide ja tupsuttelin pikkuriikkisen sitä silmänympärysvoidetta. Sitä ei saa laittaa liikaa. Niin kerta.
Olisi aivan fantsua jos purnukoissa olisi sananen suomeksi, mutta ei kai kaikkea voi vaatia. Sen myös opin, että tuotteissa on sellainen pikku purkin kuva jossa sanotaan kauanko tuote säilyy hyvänä sen avaamisesta. Mistä minä voin muistaa koska se on avattu? Tytyykö pitää purnukka-päiväkirjaa? Sain myös huuliväriä aika monta. Huulipunia ne ennen olivat, mutta ei enää. Ne on sellaisia pensselillä levitettäviä, kiilteellä ja ilman. Arkeen ja juhlaan. Ei ole ennen ollut minulla noin montaa huuliväriä yhtä aikaa. Ai hurja. Huomenna meinaan herätä ainaski viideltä sutimaan naamaa ja kokeilemaan uusia oppeja. Olipa lopputulos mikä tahansa, niin olen aivan varma, että värissä löytyy. Ei mene Larvannolla mamma hukkaan juhlavilinässä, se on se kaikkein värikkäin läiskä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti