Nyt kyllä meinaa ylpeys nostaa nokkaa; kaikki kukat ja yrtit ovat edelleen hengissä!!! Jopa se ananaskukka voi ihan hyvin (ja huomenna se tietysti lyyhistyy kasaan) ja basilikakin koki ihme-parantumisen. Heti kun jätin sen rauhaan, niin se virkistyi ja alkoi työntää uutta versoa. Kemiamme ei siis kohdanneet joten olen kastellut ja suihkutellut sitä ihan hiljaa ja huomaamattomasti, ettei se vaan taas hermostu ja ala kuihtua. Ruohosipuli on aika tynkä koska syön sitä nopeammin kuin se ehtii kasvaa, mutta sitä vartenhan se on sinne laitettu.
Larvannon bonsaipuulle meinasi kyllä käydä höplästi kun en malttanut kuunnella kunnolla ja keskittyneesti kun minulle sen hoito-ohjeita kerrottiin. Lorottelin siihen vain vettä ja suihkuttelin -kuten kaikkia muitakin kukkia- ja se mokomakin itämaan-ihme pudotti melkein kaikki lehdet. Olin heivannut sen jo parvekkeelle tekemään kuolemaa kun Larvanto tuli lomille ja alkoi hiki otsassa elvyttää aarrettaan. Ja se elpyi. Ehkä ärsytän myös bonsaipuuta yhtä paljon kuin basilikaa. Mokomatkin hienohelmat. Nyt minulle on hommattu lähetysmikielto koskien bonsaipuuta. En saa mennä metriä lähemmäksi.
Ja asunnon home-ongelmakin ratkesi kuin itsestään; haju tuli lattiaviemäristä. Pelkkä kaivon jynssääminen ei auttanut, mutta tupsautin sinne kloriittia monta kertaa viikossa ja laskettelin runsaasti vettä päälle ja nyt haju on poissa. Enpä ole moiseen ongelmaan ennen törmännytkään.
Sitten läski-Pauli rikkoi parvekkeen oven stoppari-lukon, mutta kiltti kiinteistöhuolto-setä korjasi sen suitsait.
Ja hiiva-kuuri etenee mallikkaasti, en ole sortunut enkä repsahtanut. Joka ikinen päivä juon myös sitä vihreää teetä litran, että varmasti tulee juotua tarpeeksi. Kylmänä se on jopa hitusen hyvän makuista.
Nyt saisin syödä jo perunaa, mutta enpä syö kun ei tee mieli. Eniten minulla on ikävä leipää, sitä tykkäsin rouskuttaa aika lailla. Olen pitänyt huolen, että teen sallituissa rajoissa mahdollisimman monipuoliset ateriat, jotka vielä maistuu hyvälle, jotta jaksan kuurin loppuun asti. Aikaahan se räpellys vie, tänäänkin kokkailin ainakin tunnin huomisia pöperöitä töihin lounaineen ja välipaloineen ja suunnittelin jo valmiiksi mitä syön kun tulen töistä. Näin toimien eliminoin sortumiset ja herkunhimot. Paitsi että olen kyllä ottanut selvää mitä namusia saan syödä jos tilanne käy ylivoimaisen vaikeaksi. Löytyi yksi suklaa joka on aivan varmasti karmean makuista ja sitten on jotain sokerittomia karkkeja joita saa syödä kohtuudella. Parempi ehkä sittenkin olla kokeilematta, minä kun en pysy koskaan kohtuudessa. Napsin tuossa iltana muutamana suuren rasiallisen mustia herukoitakin vain jotain mässätäkseni, vaikken edes tykkää niistä. Yht´äkkiä rasia olikin tyhjä.
Nyt nakkaan itseni kyljelleen peiton alle ja nukun kerrankin piiiiitkät yö unet, toivottavasti täysikuu on jo mennyt pois. Olen nimittäin jo kahtena yönä herännyt siihen, että seison ikkunassa katsomassa kuuta, toivoa sopii etten ole ulvonut.......ja jos olen niin mitään en tunnusta. Onneksi on Pauli- Antero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti