Heikot hermot

Minä olen hermoheikkojen kanta-äiti, kaikkien hermoilijoiden kruunaamaton kuningatar.
Tänään se taas nähtiin; Larvanto lähti tyttiksen luo Helsinkiin viikonloppulomille ja kaikki meni alkuun ihan hyvin. Nooooo, Larvannolla oli viikon metsäleiri takana ja univelkaa vaikka muille jakaa, mutta kyllähän sen nyt ymmärtää, että tahtoohan se nuorimies mennä katsomaan ensimmäistä omaa kotia heti kun pääsee. Ja kun on se tyttiskin siellä. Yhtään en jankuttanut mistään, tarkistin vain hipihiljaa juna-aikatalun, tein kassillisen eväitä ja hommasin junaan lukemista, kurvasin kassulle melkein tunnin etuajassa (etten vain myöhästy) ja olin sittenkin aika positiivinen, vaikka olin unohtanut särkylääkkeet eväskassista. Aina pitää olla korvatulpat ja buranaa, meni minne vain.
Sitten tuli Larvanto ja pohti ääneen (virhe! Olisi kannattanut ajatella hiljaa itsekseen) että ehtisköhän käydä ostamassa hampurilaisen kun ei ollut ehtinyt syödä lounasta. Ei lounasta!!!!! Ja kymmenen tunnin matka edessä!
Ei ehdi, ei, mutta nopeasti sain verenpaineen tasaantumaan muistelemalla sitä ylenpalttista eväspakettia. Huh,huh! Melkein hermoilin.
No sitten mentiin asemalle ja siihen tuli toinenkin solttu-poika ja Larvanto sitten siinä rennosti kysäsi, että onhan  se tuo se Hesinkiin menevä juna? Se meni Kuopioon ja sitten selviskin että matkalla onkin kolme vaihtoa, on bussia ja vaikka mitä, hyvä ettei resiinallakin suihkittu ennen kuin ollaan Helsingissä.
Larvanto näki kun minulla alkoi hiusjuuret nousta ja sieraimet laajeta ja se tyrkkäsi minut äkkiä kohti autoa. Menin vaikkei haluttanut kun oli niin jotenkin epäselvä  tilanne, teki mieli mennä sinne lipunmyyjän luukulle poikien perässä, että miten tämä asia nyt oikein on. En sitten uskaltanut.
 Kaasutin kotiin tuhatta ja sataa, menin nettiin VR:n sivuille ja siellähän se seisoi; matkalla on ratatöitä ja ensin mennään junalla ja sitten bussilla ja sitten taas junalla ja yhteyttä sinne ja tänne ja tuonne ei ole ollenkaan.....
Herrajumalasentäs!!!!  Mitä jos se lapsi ei ehdi johonkin bussiin tai ei löydä sinne tai yhteyttä ei olekaan järjestetty? Mitä jos se on yöllä vasta Helsingissä ja huligaanit sen pieksää ja ryöstää?!!
 Voi APUA!!!! Soitin sitten vähän ajan päästä Larvannolle joka väitti kaiken olevan kunnossa (on se ennekin valehdellut etten hermoile) ja yhteyksien pelaavan. En usko ennekuin se on turvallisesti perillä. Mitä jos nukahtaa ja menee jonnekin hukkaan?! Voi APUAAAAAA.
Pidän massukan käynnissä ja nokan kohti etelää että voin kaasuttaa apuun jos tarvitaan. Voi olla että tarvitaan.
Eikä tässä nyt yhtään tippaa lohduta (tai ehkä murusen verran) että se on yksin seikkaillut Barcelonassa ja ties missä. Mitä se  nyt tähän kuuluu?
Tiedoksi vaan, että kun on hermoilija, niin ainekset ei lopu ikinä. Hermoilen aina jotain; sahaako metsuri jalkaan, muistaako dementia-isä tien kotiin, eksyykö äiti marjametsään vai tuleeko karhu vastaan, mitä jos tulee tsunami, onko Paulilla joku ihme patti mahassa vai onko vain takku turkissa, viihtyykö Tyttis ihan oikeasti siellä koulussa, tuleeko lama, sataako taivaalta romua niskaan, mitä jos joku sairastuu?!!! Ja tätä riittää....loputtomiin. Ei kuulkaa ole yhtään kiva.