Hukassa taas

Kalmankuja....

Kävin sitten taas eksymässä. Katsos kun meillä on täällä sellainen metsähallituksen uusi toimitalo, oikein hieno pytinki ja siellä oli pari viikkoa sitten avoimet ovet. Metsuri oli estynyt joten menin sitten ihan itsekseni sinne kurkkimaan ja olihan siellä vaikka minkälaisia härpäkkeitä. En vaan yksikseni viitsinyt mennä kisailemaan ja ammuskelemaan (vaikka mieli teki) joten kiertelin ja kaartelin kartoittamassa mitä talo tarjoaa.
Siellä oli sitten sellainen "Eksy turvallisesti"-lokero, pimeä kammio. Kammion molemmilla sivuilla oli uloskäynti ja se tila missä hortoiltiin oli aika pieni. Sisällä oli pimeää ja katosta roikkui sellaisia valkoisia verhoja jotka leikkivät olevansa koivuja.Kävin ensin varovasti kurkkaamassa ovelta ja tulin äkkiä pois, mutta sitten kun seurasin miten lapset kirmailivat kiljuen metsikön läpi niin ajattelin ettei se voi kummonen olla.
Menin sitten rohkeasti ihan sisälle asti, sinne syvälle....ja eksyin. Apua,paniikki nosti päätään ja hortoilin tilassa askeleen eteen ja askeleen sivulle ja olin ihan hukassa. Tuskan hiki otsalla löysin vihdoin ovi-aukon ja tulin ulos juuri siitä ovesta mistä sisään meninkin, en sieltä toiselta laidalta mistä kakarat kirmaili. Voi häpeä.
Lähdin kotiin nöyränä tyttönä ja houkuttelin metsurin sinne seuraavana viikonloppuna, ei ollut edes vaikeaa...mieti nyt....ihminen on ammatiltaan metsuri.
Kiskoin armaani oitis sinne eksymis-paikkaan ja tuupin sisälle pitäen itse tiukasti takinhelmasta kiinni, kuitenkin muka sillee salaa ettei kukaan huomaa. Oitis siellä sisällä minulla tuli ihan känninen olo, päässä surisi ja silmät heitti voltti eikä minulla ollut hajuakaan miten päin siellä pyörittiin.
Ja tämä mies, tämä minun metsuri, se vaan kehtasi nauraa höröttää ja väitti ettei siellä ole kuin yksi pikkuruinen seinän pätkä, se ei muka ole edes mikään labyrintti. No onhan se!! Huimaa ja pyörryttää!!
Enkä mene sinne enää ikinä. Sinne eksymään. Muka turvallista....mistä kohti?