Polvi paranee

Tärkein on tässä

Minä sitten ihailen vanhempia jotka väsymättä jaksavat ohjata ja opastaa jälkikasvuaan kohti aikuisuuden karikoita. Ne siirtää noin vain kaiken tietotaitonsa lapsilleen ihan siinä arjen pyörityksessä ja niin  taas polvi paranee. Meillä oltaisiin edelleen siellä nilkka tasolla jos asia olisi minusta kiinni.
Minä olen niin onnettoman huono opettamaan ja neuvomaan, ettei siitä oikein tule mitään. Ruuanlaittoa yritin kyllä opettaa lapselleni, mutta siitähän tuli kauhea tappelu ja tulee edelleen.
Minä nyt en vain kestä katsoa sitä sotkemista ja sähläämistä ja Larvanto taas menetti hermonsa kun minulla ei ole ollenkaan kunnon mittoja vaan kaikkia tuli ropsaus, tujaus tai loraus.
Siispä delegoin homman hänen isälleen, joka on kyllä ihan kelpo kokki. Hän sitten on opettanut kaiken sen mitä poika tänä päivänä hommasta tietää. Ja mikä parasta, ne sotki siellä isukin keittiössä eikä minun.
Silittämisen jalon taidon olen takonut pojan päähän. Tai sitten en. Ei sitä voi takomiseksi sanoa kun se itse oli hommasta kiinnostunut, joten opettaminen sujui tosi helposti.
Siivoamisessa ollaan koko porukka ihan surkeita, mutta Larvanto on vissiin imassut muutaman siivousgeenin äidiltäni, koska se on paljon tarkempi siivoaja kuin minä. Siis silloin harvoin kun jaksaa asiasta innostua.
Pyykätä se osaa kyllä, sekin oli aika helppoa opettaa kun siinä ei pölise jauhot eikä mikään syty tuleen. Itse olen aikoinani joutunut opettelemaan pyykinpesun ihan ruohonjuuritasolta alkaen ja siinä hommassa saattoi sytähtää ihan mikä vain..... meillä  ei ollut kotona kun pulsaattorikone ja pesulauta. Joka toinen lauantai-ilta saunan jälkeen piti laittaa pyykit yöksi likoamaan ja sitten aamulla piti singota lämmittämään vettä saunan padassa ja ällöttävintä kaikista oli villasukkien käsinpesu. Kaikista inhottavinta kuitenkin  oli ripustella talvella niitä lakanoita vintille kuivumaan (lue jäätymään) josta ne sitten seuraavana sauna-iltana kannettiin saunan jälkilämpöön kuivumaan.Mahtavaa oli toikkaroida vintinrappusissa syli täynnä niitä levyiksi kangistuneita lakanoita. Ihme ettei kukaan kuollut. Jotta jo vain pääsee Larvanto helpolla kalsaripyykistä ja minä myös.
On kuitenkin olemassa yksi taito jonka olen lapselleni opettanut ja josta olen erityisen ylpeä; LÄTYN PAISTO!
Larvanto on huippu-hyvä lätyn paistaja, jopa parempi kuin äitinsä joka on hommassa aikas lailla maailman parhaimpia, valioluokkaa suorastaan.
Ja tuolla taidollahan pärjää jo elämässä pitkälle, sillä voi hurmata kenet vaan. Kuka muka voi vastustaa ihanaa räiskäletornia jonka kylkiä hivelee kauniin punaisena kimmeltävä mansikkahillo.....ei kukaan, se toimii aina.
Vai eikö muka?