Silmiini osui iltapäivälehdestä juttu jossa oli listattu erikoisempia lasten nimiä jotka on menneet läpi seurakunnan seulan. Tulin siihen tulokseen ettei seula ole kovin tiheä vai mitä sanotte nimestä Lada, joka on kuulemma naisen nimi? Jossain vipeltää pikkuinen tyttö jota kutsutaan Ladaksi. Kun ihmiset kysyvät keitä perheestä oli mukana lomamatkalla, niin äiti siihen iloisesti vastaa, että "minä, isukki, Heikki ja Lada", eikä sitten pidä ollenkaan loukkaantua jos kysyjä olettaa heidän Ladalla huristelevan ja jatkokysymys kuuluu kuinka Lada kesti niinkin pitkän matkan. Siihenhän on tottakai helppo vastata, että hyvin jaksoi mitä nyt puolessa välissä alkoi vähän rähistä, mutta niinhän sitä on tapana. Ja joka muistaa ikivanhan Lada-mainoksen, saattaa kysäistä, onko tätä Ladaa tehdessä yhditetty äitiin etelän lämmin tempperamentti....
Eikä tämä Ladan aikojen saatossa vakituiseen käyttöön lanseerattu lempinimi "Latuska" paljon itsetuntoa hivele.
Nimilistalla oli myös nämä; Muna (mene munalla töihin,sanottiin ennen), Nanso (pysyy ja paranee), Nöyrä (toivottavasti tosi äkäpussi), Puuma (entäs jos ei ole), Sony (kas kun ei Salora) ja KALJA!!!!
Kuka hullu on halunnut antaa lapselleen nimeksi Kalja?!!
Sitten oli näitä vanhempia jotka ei osaa ajatella nokkaansa pitemmälle vaan antavat höpönassu-nimiä kun vauvathan on niin söpöjä. Oli Hali, Kulta ja Rakas. No entäs jos tästä Kullasta kasvaa karvainen taparikolllinen, sitten sitä mennään vankilavierailulle katsomaan Kultaa.
Entäs jos sinulla on työkaveri nimeltään Rakas ja siinä sitten hoitelet työasioita puhelimessa ja kumppani keksii kysyä kuka soitti.......miten sitten suu pannaan?
Varmaan uskoo heti kertalaakista että kaverin nimi on Rakas...tai Kulta....tai Kulta-Rakas.
Ei varmasti ole kivaa niillä lapsillakaan kun ne joutuu jatkuvasti todistelemaan, että "juu-u, minä ole Tarzan Huttunen, siis Tarzan zetalla" ja montako kertaa siltä kysytään, missä Jane on.
Yritä nyt siinä olla uskottava vaikka työpaikkahaastattelussa kun heti kättelyssä joudut esittelemään itsesi Heppu Koistiseksi tai Muna Virtaseksi, puhumattakaan siitä Ladasta....
Ja kaikki tämä tuska vain siksi, että vanhemmat halusi olla erikoisia. Yleensä kun näillä erikoisilla etunimillä on sitten vielä kaverina tuikitavallinen, suomalainen sukunimi niin eipä juuri pöljempää yhdistelmää löydy.
Taivaalle kiitos, että olen sitä ikäpolveä jonka vanhemmat ei nimillä kikkaillut. Rajuinta mitä siihen maailman aikaan saattoi tehdä, oli laittaa lapselle nimeksi Kaino, siitä kun ei heti ota selvää onko lapsi tyttö vai poika.
Ja kun Ullastakin väännettii pulla ja Erkistä merkki-Erkki, niin mitä julmaa keksiikään nämä verbaalisesti niin kovin lahjakkaat versot näistä kummajais-nimistä.
Tosin voihan se olla niinkin, että nimi on jo niin koominen ihan itestään ettei siihen enää lisukkeita tarvita.
Tasapuolisuuden nimissä on pakko sanoa, että kyllä listalta löytyi myös kovasti suositut Pi, My ja Ia.
Alahan niistä väännellä pilkka-nimiä....voi mennä suu suppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti