Öksettäää.....

"Mikä sinua vaivaa?"

Tulipahan sairastettua jälleen kerran vatsa-tauti, olikin oikein kaikkien oksennus-tautien kunkku.
Menin täysin terveenä ja hyvinvointisena nukkumaan tiistai-iltana ja heräsin yöllä kello kolme siihen vistoon tunteeseen, että vatsassa kiertää ja sitten siinä ei enää kauaa tarvinnutkaan miettiä mitä tapahtuu.
Vessanpöntön syleilyä kesti sitten koko eileisen päivän. Minä olen aika karski heepo noiden eritteiden suhteen, huolimatta siitä onko ne peräisin itsestä vai kaverista, mutta nyt en ollut. Oli ihan pakko yrjötä silmät kiinni ja haparoida käsituntumalla vetonupista, jotta ei vaan tarvitse vilaustakaan nähdä.
Tauti vei kyllä tyystin voimat, nukuin koko päivän (mitä nyt välissä konttasin vessaan) ja vasta iltasella uskalsin kokeilla jotain muutakin kun jääpalojen imeskelyä.
Tykkään vatsataudissa kylmästä ja nyt kun en voi kuvitellakaan mitään mehujäätä, niin tein sitten pakastemansikoista sorbettia. Tässä respeti; laitetaan jäisiä mansikoita kuppiin ja sörssätään sauvasekoittimella mössöksi. Nam.
Olin aivan varma että yö menee valvoessa kun olin päivän nukkunut, mutta mitä vielä, nukuin koko yön kuin tukki ja aamuakin melko pitkälle. Puuro on pysynyt sisällä eikä enää kuvota, joten voiton puolella ollaan.
Vatsa on tosin hellä kuin synnytyksen jälkeen, mutta sitä se sappineisteiden yökkiminen tekee.
Lähetänkin nyt yläilmoihin terveisiä, että jos maailmassa on sitten minkäälaista oikeutta olemassa, niin kyllä tämä täti on oksennellut jo tälle vuodelle ihan tarpeeksi. Kiitos riittää, palataan asiaan vuoden päästä.
Pauli-Antero nukkuu reporankana korissaan, sen kaikki energia on mennyt minun vahtimiseen. Se on sillä tavalla hassu musti, että jos käyttäydyn sen mielestä kummallisesti (kuten lojun sängyssä koko päivän tai istun sohvalla kuin zombi) niin sille raukalle tulee hirmuinen huoli ja se katsoo asiakseen käydä läpsimässä ja tönimässä minua tasaisin väli-ajoin. Vissiin varmistaa, että eukossa henki pihisee.
Ja kun karjun pää pöntössä, se istuu huolestuneen näköisenä vessan ovella vahdissa etten vaan muljahda viemäriin. Ei ole helppoa olla Pauli-Antero.
Onneksi Larvannon isukki ulkoiluttaa koiran kun ole itse siinä kunnossa etten voi, muuten olisin kyllä eilenkin ollut huutavassa hukassa. Mitenköhän muut yksin-asujat koiran ulkoilut järjestää, kun ovat kipeitä?
No niillä on varmaan sellaiset koirat joilla on ihan normaalit aivot ja hermot, meidän Patella ei ole.
Pystyy sujuvasti sormin laskemaan ne ihmiset, kenen kanssa se ulos suostuu lähtemään tai olemaan ylipäätänsä missään tekemisissä. Jotain rajaa sentäs...