Taas on koittanut se aika vuodesta, että minä ja Pauli-Antero herätetään yleistä hilpeyttä pimeän aikaan.
Meitä ei nimittäin voi olla huomaamatta vaikka olisi kuinka mustaa ja synkkää. Meillä molemmilla on paljon heijastimia, Patella on jopa heijastinliivit ja kaiken kruunaa vilkkuvalot jotka koiralla on kaulan ympärillä ja minulla se on hihassa. Näin me sitten mennä vilkutellaan ja kansa nauraa, mutta ainhan maailmaan iloa mahtuu.
Autot hiljentää jo tosi kaukaa ja melkein joka ikinen pysähtyy suojatien eteen, samahan se on pysähtyä kun on jo nopeus nollassa. Usein mietin, että mitähän ne mahtaa ajatella kun näkevät pimeässä kaksi vilkkuvaa valoa, toinen tiukasti tien reunassa ja toinen heiluu pitkin pusikoita. No pääasia, että toimii.
Itsellä tekee joka ikinen syksy mieli käydä vetämässä turpaan ihmisiä, jotka laahustaa pitkin katuja ilman heijastimia koska niitä EI NÄE!!! Ei vaikka kuinka olisi katuvalot, musta tienpinta vie kaiken valon ja siinä niitä sitten töröttää ykskaks yllättäen kun ajelet autolla. Melkein tekisi mieli ajaa yli. Oppisivat.
Vielä vaarallisempi juttu on pyöräilijät ilman valoja ja heijastimia, ne kun tulee vielä niin lujaa eteen.
Olen käynyt tätä heijastin-taistelua jo iät ja ajat, aikoinaan oli täysi työ saada Larvanto käyttämään heijastimia.
Sujauttelin niitä salaa sen koulureppuun ja liimasin vaatteisiin, niitä se ei saanut irti vaikka mikä oli.
Muuan syksy olin ajaa yhden pyöräilijän mananmaille kun en taaskaan ehtinyt huomata ukkoa ennen kuin oli melkein liian myöhästä. Menin heti kauppaan ja ostin hyvää liimaa omaavaa heijastin-nauhaa ja istuin illan pyörävarastossa liimailemassa Larvannon pinnoihin pienen pieniä heijastimia,se kun oli vannottanut ettei sen pyörää saa pilata millään mammojen heijastimilla. Pidin oman pyörän siinä vieressä ja aina kun epäluuloinen poika teki hyökkäyksen pyörävarastoon, liimailin näyttävästi omaan pyörään sinne tänne heijastimia.
Se kyyläsi omaa pyöräänsä ja minä jännäsin, mutta ei se mitään huomannut. Tästä voitte päätellä kuinka minimaalisia ne palaset oli. Sitten piti vielä taskulampulla testata, että ne myös näkyy. Tajuton homma!
Ja vaikka kaikki tässä huushollissa joko vakituisesti tai tilapäisesti oleilevat henkilöt ovat jo aikuisia, niin silti kyttään ihan simona ettei kukaan mene pimeällä ulos ilman heijastimia. Minulla on heijastin-neuroosi.
Jos voitan koskaan lotosta, ostan pyörän lamppuja, vilkkuvaloja, heijastimia ja otsalamppuja ja kyttään illat pitkät pimeitä ihmisä lahjoitellen niille näkyvyyttä. Sen teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti