Ihmisen mieli on siinä mielessä(kin) kummallinen, että se tarvittaessa suojelee meitä itseltämme. Se saattaa armeliaasti unohtaa asiat joista tulee paha mieli tai ahdistava olo, mitäpä sitä suotta kärvistelemään.
Varmaan aika moni meistä on kuullut näitä tarinoita ihmisistä jotka on menneet shokkiin ja toimineet aivan toisella tavalla kuin normaalisti. Muuan mies oli ollut metsäreissulla, jossa oli sitten kaatua kopsahtanut jollain kalliolla niin hurjaa tahtia, että jalkaan oli tullut avomurtuma. Hän oli ihan itse ja omin jaloin kävellyt autolleen josta oli saanut vasta hälytettyä apua ja sitten vasta kun apu oli tullut paikalle, hän oli alkanut vapista hurjasti ja menettänyt tajunsa.
Joskus taas kun säikähtää oikein kovasti, saattaa sanoa tai tehdä ihan mitä vaan normaalista poikkeavaa kuten muuan nainen joka oli jäänyt suojatiellä auton yliajamaksi.
Hän oli puolivälissä ylittämässä tietä kun paikalle kaahasi autoilija joka ei joko huomannut yli taapertavaa naista tai sitten sattui arviointivirhe. Joka tapauksessa auton puskuri tuuppasi naisen katuun, mutta koska vauhti onneksi oli aika hiljainen, nainen selvisi ranteen murtumisella ja muutamalla lommolla. Samassa kun kauhistunut kuski nousi autosta, alkoi nainen huutaa hänelle raivoissaan tiellä istuen " Vittu!! Et sinä saa ajaa minun päälle!! Minä istun perkele suojatiellä!!". Totta joka sana.
Joskus sitten taas pelko saa nauramaan aivan holtittomasti vaikkei kyllä ole yhtään aihetta nauruun.
Lehdestäköhän mahdoin lukea naisesta joka oli törmännyt puistossa itsensäpaljastajaan ja koska hänellä oli pelottanut aivan kamalasti, niin se oli sitten purkautunut hillittömään hohotukseen. Paljastajalla oli mennyt pasmat täysin sekaisin ja hän oli vähin äänin luikkinut karkuun jättäen naisen nauramaan vedet silmissä vatsaansa pidellen.
Hetken kuluttua nauru oli kylläkin kääntynyt itkuksi, mutta toivoa vaan sopii, että nakin vilauttaja sai ikuiset traumat ja pysyy kotonaan koko loppuelämänsä.
Itse olen puolestani yhdellä sanalla ärsyttänyt muuatta narkkaria niin lujasti, että olin saada kuonoon.
Kun en muutakaan keksinyt hätäpäissäni, niin aloin itkusilmässä sönköttää ja muka jotenkin perustella sanan olemassaoloa ja taivaan kiitos se tepsi. Ei siitä kyllä ollut itku oikeastikkaan kaukana. Onneksi tähän ukkoon tehosi vielä naisen kyyneleet, oli vielä jokunen aivosolu tuhoamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti