Eipä sitten paljon hummailtu ja kirmailtu tapanintansseissa, meno sairastuvassa on edelleen aika rauhallista.
Käärinliinat liehuu edelleen. Sen verran pistettiin metsurin kanssa hulinaksi, että käytiin R-kioskilla raaputtelemassa ässäarpoja vinopino, aina oli voitto 4 tai 7 euroa ja sitten piti ottaa niillä uusia arpoja ja taas uusia arpoja. Siellä me seistiin ja ranne hellänä kihnutettiin eikä vain tullut yhtään isompaa voittoa. Alan epäillä josko niissä onkaan suurempia voittoja laisinkaan tai sitten meillä on vain ihan paska tuuri, molemmilla.
Halutti ihan hulluna poiketa joihinkin niistä lukemattoman monista pubeista joita matkan varrelle osui, olishan se nyt tehnyt poikaa vähän huurteista kulauttaa, mutta kiltisti laahustin toppahousut suhisten ohi.
Onneksi ei metsurikaan buranahuuruissaan kykene kyseiseen toimintaan joten olihan se kivempi kärsiä yhdessä.
Meillä ilma on ollut mitä parhain, tuntuu ihan hassulta katsoa uutisista kuinka etelä-suomessa myrsky riehuu ja riepottaa puut juurineen ties minne. Eikä tämä suomenmaa nyt niin kauhea suuri ja laaja ole.
Huomenna alkaa arki ja työpaikka siirtyy tuohon ihan kotini viereen, yritän jatkossa tehdä työmatkaennätystä. Katson kuinka nopeasti parhaimmillani pystyn kipittämään työpaikalle, aloitan kymmenestä minuutista näin alkuun ja asetan tavoitteen kolmeen minuuttiin.
Katselen siinä mennessäni josko olisi sopivia puita matkan varrella, sitähän voisi virittää jonkimoisen vaijeri-systeemin ja lasketella sillä työn temmellykseen, korissa istuen. Iltasella sitten vain vinssaisi itsensä takaisin jos ei jaksa kävellä. Ei vanha aina jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti