Tule joulu kultainen

Tiptap sullekin...

Mitä ihmettä ihmiset länkyttää, että kuinka joululauluja aletaan huudattamaan kaupoissa sun muualla jo marraskuun alussa ja niin tympii kuunnella joulurenkutuksia monta kuukautta ja plaaplaaplaa...
Ei kuulkaa pidä paikkaansa. Ei. Vaikka kuinka olen korvat suipollaan ostoksia tehnyt niin eipä ole kuulunut joululauluja, Prismassakin hevi pauhasi niin lujaa että pahaa teki. Ole siinä nyt sitten joulufiiliksissä.
Radiostakin kuulet vain tosi hyvällä tuurilla pari jouluista biisiä päivän aikana,  ei kyllä luulisi ketään joulu-inhokkia rassaavan. Ja missä on ne ihananat mainokset telkkarista joissa lauletaan, jotta tule joulu kultainen?!
Eipä ole kuulunut, niin että aivan turha on tulla naukumaan kuinka dingelingelit syö hermoja. Itse olen ryhtynyt vastatoimenpiteisiin jo vuosia sitten, minulla on pitkä pino joululevyjä ja muutama c-kasetti massukassa. Niitä sitten soittelen sydämeni kyllyydestä koska muuten jää jotain olleellista joulufiiliksestä puuttumaan.
Sitäpaitsi aivan uskomaton on joululaulun rauhoittava teho, monena aamuna olen lähtenyt ärhäkkänä liikenteen sekaan jääkaappikylmällä autolla, mutta kun jouluinen c-kasetti napsahtaa koteloon ja ensimmäiset tontut pomppii ilmoille, niin kyllä siinä mieli rauhoittuu ja verenpaine laskee. Silloin ei seinään ajokaan tunnu missään.
Aloitan joulunvieton AINA Matti-Eskon laulamalla Pukinpunaisella, minusta se on mukava viisu, mutta kukaan muu ei ymmärrä (senkään) hienoutta. Larvanto varsinkin on siihen erittäin kypsynyt, mutta koska tahdon hänelle muistoja kotoa näin aikuisuuden kynnyksellä, niin pakkokuunnelutan sitä joka joulu.
Täytyy olla vain ovela, tänä vuonna läväytin sen soimaan kun kuulin, että Larvanto astuu hissistä ulos ja kohta on eteisessä. Kyllä iltalomat on solttupojalle niin tärkeitä, ettei sitä Matti-Esko takaisin käännytä.
Tätä se on, äidin rakkaus.