Kärpästen sota

Meillä on sellainen lasikuisti ja joka ikinen päivä siihen ilmestyy tsiljoona pientä kärpästä.
Siis juuri siihen kuistille jonka huolella pesin ja putsasin, somistin ja kauniisti kukitin.
Olen liimaillut ikkunanpieliin lepattamaan rullasta kiskottavaa kärpäspaperia ja siihen ne kyllä aika kivasti takertuukin pikku jaloistaan, mutta esteettisesti se ei ole kyllä mikään silimiä hivelevä näky.
Paperissa on aniliininpunaista  ja valkoista jolle on painettu kärpäsen kuvia.
Ehkä jossain on tutkittu, että kärpäset rakastaa juuri sitä väriä, koska näyttäähän se kelpaavan.

Koska se ei kuitenkaan näytä kivalta, ostin niitä navetassa roikkuvia ruskeita kärpäspaperirullia, mutta ne ei sitten kelvanneetkaan. Vai muutama hölmö lajinsa edustaja meni niihin kuolemaan.
Minä haluan, että kaikki kuolee joten ostin sitten vielä jotain kärpäs-Raidia ja suihkin sitä kuistin sameaksi.
Kuolihan ne, mutta hetken päästä kärpäsiä oli taas tsiljoona joten teippailen nyt vaan kiltisti sitä kirkuvan punaista paperia ja hinkkaan kärpäsen kakkaa ennen ah, niin puhtaista ikkunoista.

Jos et ole koskaan käsitellyt kärpäspaperia, voin kertoa ettei ole mitenkään huolettoman helppoa sen käyttö. Liima takertuu sormiin ja varo vaan ettei hiukset liehu lähelläkään töhnäpintaa, silloin ei auta kun sakset.
Jos se tarttuu ikkunaan, ei auta kun repiä ja sitten on taas ikkunassa jäljet.
Helvetin kärpäset!

Onkohan meidän kuistin rappusten alla ruumis vai mikä?
Minä en ainakaan mene katsomaan, saa metsuri mennä. Tämä on niitä miesten hommia.
Tiskaan vaikka viikon jos tässä asiassa saan olla heikko nainen.

Sitäpaitsi nyt on vielä sitten verho-ongelmakin. Minä kun oikein nautin siitä ettei ikkunan takana ole muuta kuin peltoa ja pajukkoa eikä verhoja tarvitse juuri laisinkaan, niin nyt minut sitten saatiin peloteltua.
Kaikki (suku ja ne muut) alkoi kysellä, etttä "kai sinä nyt syksyllä laitat verhot jotka saa kiinni, ei kuule koskaan tiedä mikä hullu tuolla puskissa kyttää".
Ensin nauraa hohotin, jotta jo täytyy ihmisen olla umpihullu jos jaksaa tuolla pajukossa kerä kärpästen ja muiden ötököiden meitä kytätä. Jos sen tekee niin kyllä on sitten huvinsa ansainnut.
Mutta kun eilen puolenyön aikaan katselin ypöyksin vallan karmivaa elokuvaa, jossa just muuan hullu näki paljon vaivaa kytätäkseen ihan tavallisia ihmisiä, niin tuli verhoja ikävä.
Vilkuilin koko ajan ulos jossa oli jo tosi pimeä. Apua.

No nyt en sitten tiedä millaiset verhot hankkisin.
En haluan ainkaan tavallisia verhoja koska ne tukkii koko seinän, enkä rullaverhoja kun ne on rumat.
Säleverhot olisi hyvä vaihtoehto, mutta niitä ei saa ottaa mukaan kun lähtee ja meillehän käy niin, että se talo löytyy heti kun on viimeinen säleverho kiinitetty.
Puiset säleverhot on yksi vaihtoehto, mutta ne kerää kuulemma kauheasti pölyä ja kaikkihan tietää kuinka himokas siivooja minä olen. En ole.
Voi muna näitä mun ongelmia.