Siinä on kuulkaa eläimellä asenne kohdillaan, se ei kumarra ketään eikä mitään ja jo pelkkä ajatus jonkun mielyttämisestä saa sen solkenaan sylkemään karvapalloja.
Sen varsinainen koti -siis se paikka josta haetaan Felineä silloin kun ei muuta jaksa- on tuossa naapuri rivarissa, mutta koko tämä seutu on sen valtakuntaa.
Se nukkuu kenen tahansa auton konepellillä, istuu missä sattuu huvittamaan ja retkottaa tasapuolisesti meidän kaikkien takapihalla.
Kun metsuri raivasi ne pajupensaat tuosta meidän takapihalta (ja vähän sivu siitäkin) kissa oli vallan mielissää; mahtavaa, ihan melkein kokonainen kentää lisää valtakuntaa!
Eräänä päivänä huomasin kun se makasi kuolleen lailla tunnista toiseen siellä kaadettujen pajujen kannikoissa ja aloin jo huolestua sen voinnista.
Menin takapihalle ja kutsuin ja lässyttelin sille hyvän matkan päästä. Katti avasi laiskasti toisen silmänsä ja vilkaisi, jotta mitä se alamainen siellä inisee ja jatkoi unia.
Tunsin itseni ihan typeräksi ja menin nolona takasin sisälle.
Seuraavana päivänä menin viemään pyykkiä narulle kun Hänen Korkeutensa hiippaili ohitseni, hyvä etten niiannut syvään.....
Viikko sitten metsuri heräili aamulla kahvin keittoon ja sattui vilkaisemaan ulos, juoksi sitten kipinkapin hakemaan kameraa; kissalla oli kettu kylässä.
Kettu-parka oli erehtynyt kissan uudelle kentälle ja ei ollut ollenkaan epäselvää kuka siellä on pomo.
Kisailu sujui kyllä ihan ilman agressioita, mutta olen aivan varma että sitäkin olisi löytynyt jos tarve niin vaatii.
Tässä teille kuvamateriaalia, jotta tiedätte kuka käskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti