Ette kyllä ikinä arvaa millä asioilla sitä eilen liikuttiin kylillä?!
No käytiin ostamassa metsurille kynsilakkaa!!! Hohohohohoo!!!!
Että piti tämäkin päivä vielä nähdä...ja sen piti olla kirkkaan oranssia, miettikääpä sitä.
Nyt täytyy kyllä reiluuden nimissä tunnustaa ettei se sitä toki kynsiinsä sutinut -mikä olisi kyllä ollut sekin näkemisen arvoista- vaan hän suttasi kuulkaa tuon pyssyn tähtäimen oranssiksi.
Kai se on sitten tullut vanhaksi ja kaikki silmät karsastaa kun täytyy ryhtyä ninkin epätoivoisiin tekoihin tai sitten minä en vaan ymmärrä näitä metsästyksen saloja ja hienouksia kun eihän mulla ole sitä korttia.
Joka tapauksessa sitä tultiin minulta kyselemään, että löytyykö tosi punaista kynsilakkaa ja minulla kyllä oli sellaista todella horon punaista yksi pullo, mutta ei se kelvannut.
Eihän siinä muu auttanut kun lähteä paikalliseen Seppälään ostoksille ja tämä suuri metsästäjä sitten vielä meinasi jäädä autoon odottamaan (varmaan haistoi vaaran) mutta en tietystikkään siihen suostunut.
Näin me sitten yhdessä valkattiin tosi oranssi lakkapullo ja minä tahallani viivyttelin ja ehdottelin kaikki lakat läpi, koska näin syrjäsilmällä tuttuja rintsikkaosastolla.
Metsuri tyrkkäsi mulle rahat kouraan ja meni odottamaan lähelle ulko-ovea vilkuillen koko ajan niitä meidän tuttuja. Minä maksoin ja vilkuilin myös ympärilleni, mutta ikävä kyllä he olivat niin uppoutuneina tissiliiviien ihanaan maailmaan etteivät tulleet jutulle ja näin minulta lähti puolet koko reissun riemusta.
Olisin toki heti paljastanut kenelle sitä lakkaa oltiin oikein ostamassa, mutta en takulla sitä miksi.
Tunnustin tämän autossa myös metsurille joka sanoin arvanneensa sen. Tämä homma menee hankalaksi kun se päiväpäivältä oppii tuntemaan minut paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti