Kyllä kuntoilu on taas kivaa pitkän tauon jälkeen. Kaksi kuukauttahan tässä tuli retkotettua tekemättä mitään, mutta nyt on sitten taas tehty ryhtiliike.
Kuntoilu täällä noin niin kun ryhmäliikunnan parissa on hivenen haastavaa. Tunteja kyllä on tuossa kylän ainoalla salilla tarjolla, mutta mistä löytyis vielä ne ihmiset?
Kun jumpassa pitää olla vähintään viisi jumppaajaa jotta tunti vedetään ja se on sitten niin tiukassa saada ne viisi kokoon, että vallan.
Sitten on vielä sekin seikka, että sali on tosi pieni josta syystä pitää varata etukäteen paikka. Pitää myös muistaa perua jos ei pääsekkään ja tämähän on asia joka tuntuu täkäläisille olevan tosi hankala juttu.
Helvetti kun ottaa ohimoon mennä sinne salille turhaan pällimään jos sitä porukkaa ei tulekkaan vaikka listan mukaan pitäis, ne kun on unohtanut perua.
Muutoinhan salilta ystävällisesti ilmoitetaan jos ei porukkaa ole riittävästi.
Olen sitten varmuuden vuoksi tunkenut itseni jokaiselle listalle mitä talosta löytyy, pakkohan se on aina joskus tärpätä.
Paitsi siihen hulluun spinningiin, sitä en lähde veivaamaan. Persus on hellänä jo tavallisestakin pyöräilystä jota tehdään sentäs ihan normi tempolla.
Eikä se ole edes kivaa. Kivaa sen olla pitää vaikka olis miten kuntoilua.
Toinen (tai sadas) juttu johon olen myös täällä kiinnittänyt huomiota on puhelimen käyttö.
Nämä ei ole vissiin koskaan kuulleetkaan handsfreestä, siitä kätevästä vempulasta joka vapauttaa esim. lenkillä kädet kun puhelimeen puhutaan.
Ei toki, nämä kulkee luuri korvalla ja katsoo minua todella pitkään ja hitaasti kun höpöttelen nappi korvassa. Muuan mies oikein pysähtyi suu auki kattelemaan kun kävelin hänen ohitseen samalla puhelimeen jutellen. Luuli varmaan hulluksi. No tunne oli molemminpuolinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti