Lähdettiin metsurin kanssa vähän lataamaan Mazdan akkuja ja ajaa huristeltiin moikkaamaan minun vanhempia. Samalla hain vähän talvikampetta (aamulla pakkasta 11 astetta!) ja kaikenlaista tarpeellista roinaa.
Siinä päivän mittaan sitten päästettiin se mummolan vanha pystykorva irti ja se alkoi oitis pyöriä Mazdan eturenkaan ympärillä, haukkui kiihkeästi sinne jonnekkin renkaan uumeniin ja yritti ihan tosissaan tunke päätä renkaan ja lokasuojan väliin. Hullu koira.
Me sitten porukalla pyllisteltiin ja kurkittiin renkaan ympärillä, mutta ei siellä mitään näkynyt vaikka koira-parka tassulla raaputteli ja osoitti, että "tuolla!".
Tultiin sitten kotiin ja metsuri hoksasi kurkata konepellin alle. YÖK!
Siellä ihan tuulilasin vieressä, melkein ilmastointiaukon kohdalla oli jäännökset ilmeisesti hiirestä ja siinä mootorin tuntumassa oli karvainen lihanpala. Oksennanako nyt vai heti?
Mikä barbaari tekee tuollaista?! Eihän kukaan könyä vapaaehtoisesti kuolemaan konepellin alle saati sitten kuoltuaan leviä ympäri konetilaa!
Metsuri arveli, että asialla on se ällöttävän kuvottava kärppä joka repi meidän riippumassa olleelta metsolta kyljen auki kun se oli ulkovarastossa. Ja kun metsuri siirsi sen keskelle lattiaa roikkumaan, ettei kärppä päässyt seiniä pitkin saaliille, niin tämä loikki jotain kautta ja narskutteli linnulta jalan.
Nyt se pikku perkele oli sitten keksinyt tehdä minun autosta liikkuvan lihavaraston.
Onneksi en tarkistele noita öljyä kovin hanakasti, siihen kiljumiseen olisi herännyt koko pitäjä jos olisin löytänyt konepellin alta hiirenraatoja. Hyi helvetti!
Voitte olla varmoja, etten katso enää koskaan pellin alle. Tuli taas metsurille yksi homma lisää.
Enkä taida laittaa sitä lintulautaakaan tuonne pihalle vaikka siitä olenkin haaveillut, se hullu kärppä varmaan istuu joku päivä siellä lintulaudalla mässyttämässä pikku tinttisiä kun minä vilkaisen ulos.
Tahtoo takaisin kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti