Täällä on nyt sitten kaksi räkänokkaa jotka yskii ja pärskyttää räkää ympäriinsä vuorokaudet läpeensä. Tottahan minäkin sen sitten sain, eihän niiltä basiliskoilta voinut millään välttyä.
Ääni on kun vanhalla satamahorolla.
Ollaan jakauduttu kahteen kammariin, että edes hetken sais nukkua. Iltasella sitten vilkutellaan makkareiden ovelta (ovet on vastakkain) ja sulkeudutaan omiin kammioihimme.
On tämä niin romanttista!
Jotta edes jonkilainen kipinä hehkuis, niin kaivoin pelikortit esille ja yllytin metsurin villiin räsypokkaan. Enhän minä mitään pokeria osaa pelata, mutta seiskalla se sujui ihan hyvin kun sovittiin, että se riisuu joka häviää. Metsurilta lähti ensin villasukka ja sitten hävisin minä, mutta kun se huomasi kuinka paljon enemmän minulla oli vaatetta päällä, niin se paskiainen lopetti pelaamisen!!! Kyllä ei voi sitten mies yhtään sietää häviötä.
Sitten röhnötettiin soffalla räkimässä ja kateltiin Neljän tähden illallista jossa pelattiin vanhoja Speden pelejä. No mutta sehän oli aivan pakko kokeilla kumpi pysyi kauemmin aikaa pystyssä yhdellä jalalla silmät kiinni. Metsuri hävisi taas. Minä olin kaksi sekuntia parempi.
Mitähän sitten keksittäis?
Olen jo esittänyt tälle illalle pantomiimia, kellinyt jumppapallolla houkuttelevasti (mutta metsuri vain nauroi kun minun kotihousut on kuulemma yhtä eroottiset kuin Heikki Kinnusen Viljolla) ja vahingossa yskinyt sentin etäisyydeltä päin metsurin naamaa.
Jumpat on tältä viikolta saanut unohtaa eikä kyläänkään kehtaa mennä tartuttamaan. Onneksi meitä on kaksi kotiarestissa. Ulkona nimittäin hohtaa muutaman sentin paksuinen hanki ja ilma on mitä ihanin, ottais todella kupolii jos metsuri nyt kirmais iltalenkille.
Pitänee sukeltaa tuonne laatikkoon jossa on muuton jäljiltä loput pelit ja heittää haaste ilmaan.
Pää täynnä räkää on niin vaikea olla luova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti